Välitilinpäätös: Ensimmäinen kuukausi

Jeps, eli tasan kuukausi sitten me pompsahdettiin tänne teutateksen selän taakse ja alettiin rakentamaan kotia. Eikä oikeastaan mikään ole yllättänyt, eli se siitä sitten ja nyt nukkumaan...

Tai no, ei se ihan oikeastaan noin ole mennyt. Kun ainakaan minulla ei varsinaisia odotuksia tältä tulevalta parilta vuodelta ollut, niin kaikki mitä täällä on tapahtunut, on oikeastaan ollut yllättävää. Ennalta ehkä ajattelin, tai jopa pelkäsin, että työkuorma olisi täällä ollessa liian suuri ja perhe kypsyisi siihen, kun isäkarhu on koko ajan jossain menossa. No niin ei käynyt. Yhden auton taloudessa joudun käytännössä lähtemään töistä 1:30pm ja hakemaan lapset koulusta. Sen jälkeen on kuitenkin läksyissä avustamista ja jotain puuhaa, joten ei sitä toimistolle enää kuuden paikkeilla jaksa lähteä. Se taas on johtanut tähän kahden työpäivän loukkuun, eli hommia tulee sitten painettua yleensä yli puolen yön, jolloin kuudelta aamulla on aika väsynyt. Viikonloput ovat siis tervetulleita, paitsi että silloin on yleensä laivakäyntejä ohjelmassa.

Ehkä oletin aloittavani aktiivisen lentämisen heti tänne päästyäni, tai vähintään kite boardaamisen. No ihan just niinkään ei käynyt. Leija ja lauta ovat vielä kaupassa ja lentokoulutkin olen käynyt läpi vasta interweb-tasolla. Sen sijaan ollaan poikien kanssa tutustuttu laineilla ratsastamisen saloihin aika aktiivisesti rannalla. Hupaa puuhaa, eikä pääse mikään ökkömönkiäinen pesiintymään onteloihin, kun niitä pesukoneessa suolavedellä huuhdotaan. Omien harrastusten sijaan ollankin jostain syystä alettu enenmmän harrastamaan koko perheen voimin samoja asioita. Tähän tulee kyllä vielä muutos.

Aika paljon arvelutti se, että muu perhe olisi jumittunut tänne 28 seinän sisään (niin kuin Veli ne laski) tai ollut suunnattomasti minun päätöksien mukaan menevä lauma. Juu ei, niin ei tosiaan käynyt. Nuorisosasto on, ehkä koulun käynnin rankkuuden takia, tai muuttuneista olosuhteista johtuen, alkanut osoittaa varsinaista päättäväisyyttä kertoessaan omista mielipiteistään. Käytännössä tämä on sitten ilmennyt niin, että aina kun on pitänyt lähteä jonnekin, on joku ilmoittanut painokkaasti EI. Että niitä neuvottelutaitoja tässä on sitten taas kehitetty.

Tämä on käytännössä johtanut siihen, että perhe on tiivistynyt aika paljon ja käytännössä kaikista asioista neuvotellaan nykyisin etukäteen enemmän kuin aikaisemmin. Ei siis ollenkaan negatiivista kehitystä.

Päivät tuntuu menevän aika samaan tahtiin koko ajan. Huomenna on viimeinen koulupäivä ja sitten alkaa viikon spring break. Mielenkiintoista nähdä, miten loman jälkeen arki alkaa taas luistamaan. Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä tuntuu siltä, että kannatti tulla.