31.3.2013

Ankaraa snorklaustreeniä ennen lähtöä.

Kevätloman viimeinen päivä, tosin Ville lähti laivakeikalle jo aamusta ja palaa näillä näkymin keskiviikkona. Me loput sulattelemme Key Westin reissun elämyksiä ja otamme rennosti. Retki oli sangen kostea, muttei perinteisellä suomalaisella tavalla, vaan ihanan suolaisesti. Saimme hankittua puuttuvat snorklausvälineet ja sen jälkeen vedenalainen maailma on tullut tutummaksi. Tämäkin on taas sellaista aineistoa että kuvat kertovat enemmän kuin sanat- joten olkaapa hyvät: etelän valloitus!

Outo otus pesiytyi uima-altaaseemme? Ei se onneksi ollut vaarallinen

Meksikon lahden maisemaa.

Siellä asuu rapu!

Atlantin puoleista mangrovemetsikköä.

Täysikuu hotellin terassilla.

Pakollinen museokäynti suuntautui tällä kertaa sukellushistorian museoon.

Melkein iski kypäräkateus.

Kukkuu!

Key Westin risteilijäsatamassa.

Kukot villeinä ja vapaina paikalliseen tyyliin!

Eteläisin piste. Varsinainen ikonipaikka, pakko jonottaa jotta pääsee kuvauttamaan itsensä tolpan viereen.  Meitä ei kannata etsiä kuvasta- ei me tietenkään jaksettu jonottaa, vaan lähdettiin uimaan <3

Hassun mallinen hiekkalinna. Taustalla yksi niistä pitkistä ja kuuluisista silloista.

Manaatit ovat uhanalaisia ja niitä näkee hyvin harvoin. Meinasi melkein tipahtaa silmät päästä kun hotellin terassilla pönöttäessämme yksi ui ohi. Kanava oli umpiperä, joten saatiin se vielä kuvatuksi paluumatkalla. Kohtaamisen jälkeen meillä alkoi nuorten miesten kilpailu manaattien suojeluohjelman luomiseksi :-)

Lähdimme puolen päivän snorklausreissulle Atlantin riutoille. Kuvassa Villen ja Veikan tyylinäyte. Aallokko oli melkoisen kova, mutta se ei menoa juuri haitannut. Pinnan alla oli todella vilkasta. Erilaisia pienempiä hai-, pallo-,  neula-, papukaijakaloja ja barrakudia... ja kaikkia niitä pieniä ihmeellisiä joiden nimiä ei koskaan opi :-) Emme me suinkaan nähneet snorklaten haikaloja, mutta reissulla olleet sukeltajat kertoivat havainnoistaan. Seuraavaksi pitää valloittaa kotirannan lähiriutta!