1.3.2013

Suurten tunteiden päivä <3 Sinne ne jäivät, meidän pojat- kouluun. Omiin luokkiinsa tepastelivat uusissa koulupuvuissaan, ihan eri puolille matalaa rakennusta -paikan ainoat suomenkieliset. Eron hetkellä opastin vielä Veliä sanan “toilett” merkityksestä. Tämä on taatusti päivä, jonka he molemmat muistavat aina ja me vanhemmatkin hyvin, hyvin pitkään! Velin opettaja oli hyvin sympaattinen Ms. Bryant, joka sai heti yhteyden nuoreen mieheen ilman yhteistä kieltä. Veikan ope on Ms. Tomanek, joka tuntuu hyvin pätevältä ja suurisydämiseltä opettajalta. Google translatorin avulla koko luokka opetettiin sanomaan selvällä suomella "Hei!".

Luokkatoverit olivat hyvin puheliaita ja kontaktihakuisia. Ruokatunnilla pojat olivat istuneet hetken samassa pöydässä, tankkaamassa suomen kieltä. Koululounas maksaa 2 taalaa päivässä ja yrittävät sillä rahalla saada aikaiseksi terveellisen aterian. Tuntuu koululaitos kärsivän täälläkin määrärahojen puutteesta. Hauskaa oli se, että eräs opeista esitteli meidät filippiiniläisiksi, taitaa olla tädillä korvapesun paikka- eikä taitaisi näöntarkastuskaan haitata. Me ei taideta kuitenkaan näyttää ihan filippiiniläisiltä perusjampoilta. Ensimmäisen päivän jälkeen pojat olivat väsyneitä. Onneksi on perjantai ja viikonloppu edessä!

Päivän uusi perheenjäsen on Iphone 5, jossa on ominaisuutena siri. Se siis juttelee. Siltä kun kysyy: mikä on elämän tarkoitus? Niin se tietää kertoa, että nykytiedon valossa se näyttää olevan --suklaa <3 Selvästi Mun Puhelin <3 <3 <3 Fazerin sininen alkaakin olemaan uhkaavasti lopussa, mutta onneksi ensi viikolla saapuu täydennyslähetys Teron ja Marin mukana!