Lomameininkiä parhaimmillaan, ei mitään
etukäteissuunnitelmia. Tai no, rehellisyyden nimissä, vain yksi pieni museo
matkan varrella oli kyllä mielessä… mutta sitä ennen tielle osui kiinnostava
“Florida Oceanographic Coastal Center” eli paikka jossa jaettiin meritietoutta.
Siis sinne heti aamusta!
 |
| Ennen merikeskuksen aukeamista piti käydä kurkkaamassa paikalliselle rannalle. Näkymän viihdearvoa lisäsi äkillinen tuulenpuuska, joka riepotteli aurinkovarjoja saaden niiden alla makaavat puoliraadot reagoimaan ympäristöön. |
 |
| Kun maailmaa tarkastelee mikroskoopin avulla on kaikki aika jännän näköistä. |
 |
| Tutun oloista meriveden laadun seurantaa, vähän niinkuin kotona Suomenlinnassa. |
 |
| Rauskut olivat paikan vetonaula, käsienpesun jälkeen niiden ihoa sai koskettaa- kuin olisi silittänyt märkää sienen lakkia. Niillä ei ole laisinkaan luita, vaan tukiranka on rustoa. Hännän päässä on myrkkypiikki, joka on tosin näiltä yksilöiltä (luonnollisesti) amputoitu. Ne kruisailivat altaassa nostaen molemmat siivet pystyasentoon. Todella valloittavia otuksia. |
 |
| Tekolampeen oli pelastettu erilaista merielämää, pääasiassa erilaisia kaloja ja kilpikonnia. |
 |
| Nämä riuttahait olivat eksyneet ydinvoimalan lauhdeveteen. Niitä ei voi enää vapauttaa luontoon, mutta niillä oli lekoisat oltavat uudessa elinympäristössään. |
 |
| Kolme yleisintä harvinasta: loggerhead-, green- ja leatherback merikilpikonnat luonnollisessa aikuiskoossaan. |
 |
| Veli Loggerhead. |
 |
| Ville Leatherback. |
 |
| Veikka Green. |
 |
| Veli olikin Mr. Rausku (Atlantic Sea Ray). |
 |
| Tiedoksenne: rauskuja syötettäessä käsi pannaan eri päin kuin hevoselle annettaessa herkkupaloja. Muuten voi peukku hävitä. |
No comments:
Post a Comment