Sunnuntain viettoa

Aamulla perheen pää pakkasi laukkunsa ja lähti keikalle Aruballe. Loppuperhe jäi miettimään miten tämän sunnuntain saisi vietettyä. Aamupalaksi vohveleita höystettynä banaanilla, kermavaahdolla ja siirapilla- siitäpä lähti koneet mukavasti käyntiin. Ehdolla oli Science and Discovery Museumin uusin 3D elokuva. Lyhyt dokkari kertoo 13 vuotiaan pojan oppimatkasta riutan elämään. Miten kotikylä voisi säilyä elinvoimaisena kun isot kalat ovat häviämässä riutoilta.

JOURNEY TO THE SOUTH PACIFIC 3D
Filmed in the heart of the Coral Triangle, amid the pristine coral reefs of Raja Ampat, Indonesia, Journey to the South Pacific transports audiences to an underwater Eden where exotic marine life flourishes. Sea turtles, whale sharks, manta rays and other unusual creatures thrive here in this special place, the most bio-diverse marine ecosystem in the world.

In this feel-good ocean adventure, audiences join a 13-year-old boy on a voyage through the islands as he dives with the world’s largest fish, witnesses’ sea turtles laying their eggs after a 6,500-mile journey across the Pacific, and encounters exotic critters like the coconut octopus. Here, Raja Ampat’s islanders use ancient wisdom and modern science to protect their local reefs, showing what it means to live in balance with the ocean.

Leffa oli uskomattoman kaunis ja message myös hyvin selvä. Lieneekö johtunut hammaslääkärin määräämästä lääkityksestä, mutta harvoin on mikään leffa liikuttanut näin paljon… ei sen vuoksi että siinä oltaisiin mässäilty merien kurjaa kohtaloa, vaan sen vuoksi että elokuva oli positiivinen, ratkaisukeskeinen ja täynnä lasten iloa. Yhdistämällä vanhoja perinteitä ja uusimpia tutkimustuloksia päästään kestäviin ratkaisuihin. Pojat olivat selvästi vaikuttuneita ja kotimatkalla riitti puhetta meristä. Kurvattiin jopa rannan kautta tarkastamaan näkyisikö surffaajia. Meri oli aivan peilityyni ja vain muutama paddlaaja oli liikkeellä. Yritin vielä ehdottaa nopeaa uikkareihin sujahtamista ja lähiriutalle snorklaamista, mutta se oli tietysti jo liikaa kun tietokonepelit odottelivat kotona...