Kun Suomessa iskee mikä tahansa tauti tai vitsaus, on heti selvää miten toimitaan. Kontaktiverkosto on valmis ja protokolla selvillä. Täällä kun leukaluu alkaa omituisesti vihlomaan, sitä miettii tovin mitä asialle pitäisi tehdä. Koko terveyshuoltojärjestelmä on niin erilainen kuin Suomesssa, eikä ole mitään käsitystä eri lääkäreiden pätevyydestäkään. Erityisesti hammaslääkärit ovat muutenkin niin pelottavia ettei huvittaisi löytää itseään makaamasta selällään ja suu auki minkään konitohtorin pihtien ulottuvilta. Onneksi on Ville ja hänen vilkkaat työtoverinsa. Muutaman päivän jatkunut leukaluu-oireilu muuttui yöllä rehelliseksi hammassäryksi ja oli aika tehdä asialle jotain. Ville onki Adamilta hyvän hampilekurin tiedot ja eikun klinikan auetessa klo 8 soittelemaan ja kyselemään vapaata aikaa. Mutta ei, lääkäri ei tule töihin perjantaina…
… mutta ystävällinen vastaanottovirkailija aikoi soittaa lääkärille ja kysyä eikö hän nyt kuitenskin tulisi töihin. Niinpä puhelin soi klo 8:50 ja tunnin päästä olinkin jo hierovassa tuolissa röntgenkuvauksissa. Diagnoosi oli helppo ja selvä, hampaan juuressa on tulehdus. Ensin vedetään 10 päivän antibioottikuurin ja sitten katsotaan mitä sen kanssa menetellään… Mukaan sai myös kourallisen kipulääkkeitä, eiköhän näillä pärjätä alkuun. Apteekin täti meinasi että hammaskipu on pahempaa kuin synnyttäminen. Täytyy myöntää että ilkeää tekee. Syöminenkin hoituu keitto-linjalla, sillä pureminenkin sattuu. Mutta, nyt homma on hoidossa ja odotellaan miten hoito puree! Lompakkoon keikka teki satasen reiän eli ihanaa ettei hädänalaista ihmistä rokotettu sen enempiä :-)
Tämän lisäksi vastaanottovirkailija paljastui Mel Fisherin edesmenneen yhtiökumppanin tyttäreksi eli nyt olisi uusi sukelluskaveri :-)
No comments:
Post a Comment