Manaattien kylpylässä

Olemme onnistuneet näkemään manaatteja luonnonvesissä muutaman kerran ja näkemiset ovat olleet vaikuttavia. Tiesimme että manaatit kokoontuvat lämmittelemään talveksi lähteisiin jokien yläjuoksuille. Joululoman retki suuntautui pohjoiseen Orlandon suuntaan, joten oli luontevaa yhdistää siihen kurkistus merilehmien ihmeelliseen maailmaan. Blue Springs on luonnonpuisto jossa tämän ilon pääsi toteuttamaan.

Suuntasimme sinne varhain aamulla, sillä manaatit lähtevät päiväksi ruokailemaan St. Johns nimiseen jokeen, joka ei ole mikä tahansa vaatimaton mutka vaan Yhdysvaltain pisin joki. Manaattien lukumäärä lasketaan päivittän ja vierailupäivällemme niitä oli laskettu ennätysmäärä 370. Kolmekymmentä vuotta sitten niitä oli vain 18. Tätä voisi jo kutsua suojelutyön onnistumiseksi!

Manaatit ovat uhanalaisia ja 2010 valtion hallinto antoi määräyksen, että kaikki vangittuina pidettävät manaatit, jotka voidaan vapauttaa luontoon, tulee vapauttaa! Miami Sea Aquarium kotiutti Amber nimisen manaatin, joka oli poimittu Blue Springsistä talteen äitinsä jälkeen jättämänä poikasena. 10 vuotta akvaariossa, mutta heti kun Amberin äiti näki tyttärensä, kävi hän hieromassa nenäänsä lapsensa kanssa. Äiti oli jättänyt Amberin, sillä hän oli saanut kaksoset, eikä pystynyt huolehtimaan kahdesta pienokaisesta… kymmenen vuotta eikä hän ollut unohtanut. Manaateilla taitaa olla norsun muisti, mutta eihän se olisi ihme sillä he ovat geneettisesti norsujen lähisukulaisia!

Toinen liikuttava tarina liittyi Tampan meriakvaarion manaattiin, joka oli elänyt koko ikänsä eli 18 vuotta vankeudessa. Oli todella epävarmaa miten tämän manaatin kävisi vapaudessa, voisiko se vielä oppia huolehtimaan itsestään? Manaatit elävät 60-70 vuotiaiksi jos he saavat kuolla vanhuuteen. Aluksi nuoriherra kiersi vain kehää lähdelammessa, laihtui laihtumistaan, sillä lähteessä ei ole kelvollista syötävää, jos ei satunnaisia tammenlehtiä lasketa. Hänet vietiin takaisin akvaarioon ja asiasta käytiin vilkasta keskustelua. Päätettiin yrittää vielä kerran, heti kun joen vesi olisi vähän lämpimämpää. Pian nuoren herran vierelle ilmestyi tyttömanaatti uimaan ympyrää, eikä aikaakaan kun he menivät yhdessä joelle skruudaamaan vesisalaattia ja ilmeisesti ovat siellä vielä tänäkin päivänä!

Kahden tunnin jokiristeilyn aikana kuulimme muitakin liikuttavia manaatti-tarinoita. Ei ole vaikea uskoa että kysessä on eläin, jolla on erittäin hienostunut sosiaalinen käyttäytyminen. Se kykenee muistamaan,  tuntemaan empatiaa ja selkeästi oppimaan uusia asioita. Risteilyn aikana näimme myös alligaattoreita, kilpikonnia, saukon ja lukuisan määrän toinen toistaan upeampia lintuja. Risteilyn jälkeen katselimme vielä manaatteja, joista osa odotteli vielä lähteessä jokiveden lämpeämistä (Orlandossa oli poikkeuksellisen kylmää, vain 8 C). Liian monilla oli erilaisia arpia kohtaamisistaan veneiden kanssa. Nykyveneilijöitä kyllä kehoitetaan olemaan tarkkaavaisia ja erityisesti murtovesikanaaleissa on runsaasti nopeusrajoituksia manaattien esiintymisien vuoksi.

Kun Veli näki ensimmäisen kerran manaatin, hän oli heti valmis perustamaan rahankeräyksen manaattien suojelutyölle. Tänään hän kysyi: mitä hyötyä näistä manaateista on? Hmm. ollaankohan me oltu jo liian kauan aikaa Amerikassa?

Blue Springsin aamukylvyssä on vähän ruuhkaista.

Siellä näkyy yhden elämäntapanautiskelijan perä.

Sightseeing vene oli onneksi lämmitetty. Mukana olleita mummeleita nauratti kun kuorin pojilta kolme vaatekertaa pois matkan aikana...

Nämä linnut ovat saaneet pitää pyrstösulkansa kun hattumuoti meni ohi.

… ja tässä demonstraatio siitä miten lintu fisustaa.

Ville viidakossa.

Äiti ja lapsi <3 Odotusaika on 13 kk:tta ja lapsi hengaa äitinsä kanssa tiiviisti 1,5 vuotta. Äiti-manaatti on kohdannut veneen potkurit. Auts.