Tietysti normi perhearkeen kuuluu harrastaminen. Meillä se on jäänyt todella vähäiseksi aikuisten osalta. Jos harrastukseksi ajatellaan säännöllisesti, tiettynä viikonpäivänä toistuva toiminta, joka muodostaa työlle vastapainoa, niin täytyypä huomioida että tämä uusi harrastusaalto on erityisesti Villelle iso muutos. Ei siis ihme että Villeä jännitti matkalla Kimlingsin ekoihin karate treeneihin. Onneksi pojat olivat mukana tsemppaamassa, joskus näinkin päin! Aikuisten tunnit on järjestetty niin että samaan aikaan on lapsille myös omat treenit. Ihan loistavaa, ei tarvitse erikseen murehtia lastenhoitojärjestelyitä.
Sillä aikaa kun pojat hikoilivat karatessa, olin pyylännyt itseni paikallisen kansalaisopiston espanjan alkeiskurssille. Olipa muuten hauskaa! Ameriikkalaiset käyttäytyvät kurssilla huomattavan aktiivisesti; mogille hekoteltiin yhdessä ja kannustusta sai kun oikein onnisti lausumisen kanssa. Opena oli vanhempi täti, joka epäili uuden vuoden lupausten olevan kurssin suosion taustalla. Esittelykierros paljasti miten monella espanjan kielen oppiminen on ollut agendalla parikymmentä vuotta. Itsekin kävin alkeiskurssia vuonna 1989 edellisen kerran… eli ihan muutama kuukausi sitten ;-) Jokohan nyt olisi hyvä hetki hanskata tämä kieli, jota puhuu 300 miljoonaa ihmistä ympäri planeettaa?
No comments:
Post a Comment