Aika monta kertaa on jo tullut selostettua ongelmista sosiaaliviraston kanssa, en ole vieläkään onnistunut saamaan sosiaaliturvakorttia, joten kerrotaan hieman lisää. Edellisestä hakukerrasta oli jo vajaa pari kuukautta aikaa, joten oli jälleen hyvä hetki rientää luukuille kolistelemaan. Suomessa on tottunut siihen että viranomaiset toimivat, vaikka viiveellä, mutta täällä viive on merkki siitä että homma ei ole mennyt ns. putkeen. Eli jos korttia ei kuulu neljässä viikossa, on syytä mennä toimistoon taas jonottamaan.
Toimisto on aikamoinen kammotus. Siellä on jollain tapaa ihmisten epätoivo niin konkreettisesti läsnä. Parkkeerattuani auton huomasin että jollakulla oli ollut oikein iso hätä, eikä ollut sitten ennättänyt vessaan. Tämä vähän taustatunnelman avaamiseksi! "Ei kansalaille" tarkoitettu jonotusnappula sylkäisi minulle numeron N160. Odottelin reilun tunnin, luin kirjaa ja seurailin kanssaodottajien edesottamuksia. Päihdeongelmaisia, sairaita, vanhoja ja kiukkuisia ihmisiä. Lopulta tuli minunkin vuoroni. Iloinen yllätys oli tuttu virkailija, nimittäin silloin kun ihan ekaa kertaa kävimme koko perheen voimin kyselemässä kortteja helmikuussa, niin tämä virkailija totesi että virkatodistus puuttuu (missään ei tietysti kerrottu että sellainen pitää olla). Mies käsittelee varmasti 50-80 asiakasta päivässä, joten olin aika hämmästynyt kun hän väitti muistavansa minut.
Syykin selvisi, hänen vaimollaan on lähes identtinen nimi kuin minulla. Tämä mies vaikutti kyllä ensimmäisellä kerrallakin jo pätevältä. Nyt hän pyöritti tietojani koneelta ja kysyi olisiko minulla virkatodistus, on- olisiko viisumitodistus- no ei- sehän on jo kertaalleen kopioitu teille... ahaa- etsinpäs fileistä... hän katoaa hetkeksi ja kertoo tulevansa takaisin ihan pian- sanon ettei tarvitse pelätä että karkaisin mihinkään! Kopio löytyy, tietokone saa haluamansa tiedot ja olen valmis lähtemään kotiin odottamaan seuraavat kaksi viikkoa. Kerroin kyllä että osaan jo reitin toimistolle ja tunnen konseptin- eli jos ei ala kuulua tulen uudestaan morjenstamaan. Kiltti virkailija vakuutti ettemme enää tapaa! Sitäpä minäkin toivon. En pääse aloittamaan vapaaehtoisena poikien koululla jollen pysty rekisteröitymään järjestelmään ja siihen vaaditaan paikallinen ajokortti. Sitä taas ei saa ilman sosiaaliturvakorttia...
No comments:
Post a Comment