Key West

Tämä oli toinen Key Westin retkemme, jotenkin se umpiperä vetää puoleensa. Vauhtia ja vaaratilanteita rakastava Ville onnistui saamaan menomatkalla poliisiauton peräämme. Setämies oli kiltti ja päästi varoituksella, vastaisuudessa ei kannata kaahata pysähtyneen poliisiauton ohi 72 mailia tunnissa (rajoitus oli 55 mailia). Poliisisetä ei tullut kuitenkaan asetta heilutellen, vaan oli erittäin kohtelias ja totesi että takapenkillä on arvokas lasti ja vaimokin näyttää istuvan etupenkillä :-)

Tällä kertaa yövyimme saarella ja huomasimme hotellin olevan hyvin vihreä sielultaan- ensimmäinen ameriikkalainen hotelli jossa on kierrätys mitenkään näkyvässä roolissa. Tosin sähköauton lataaminen ei sielläkään onnistunut. Kadunvarrella oli iso kyltti, jossa kysyttiin, muistitteko ottaa omat ostoskassit mukaan? Kaikenlainen muoviroska kun tuppaa päätymään mereen, joten vesiensuojelutyö alkaa kaupan kassalla! Sorry, taas mä riehaannun kasvattamaan- teillähän on kaikilla omat kestokauppakassit- right? Näkisitte vaan miten meidän Ville pyyhältää (kesto)kassit heiluen kauppaan. :-) Vihreän pikku-vaimon sydän pamppailee onnesta <3

Meillä oli Key Westissä tällä kertaa kaksi tavoitetta. Aikeemme oli ratsata Shipwreck Museum ja Hemingwayn koti. Hylkymuseo herätti todella paljon ajatuksia. Koko Key Westin menestys perustui vanhaan tapaan auttaa haaksirikkoutuneita aluksia. Ensimmäisenä paikalle saapunut sai toimia pelastustyön päällikkönä ja sai isomman osan pelastuspalkkiosta. Se määräytyi huutokaupatun lastin arvon mukaan, 25-50% voitosta, riippuen työn vaarallisuudesta. Tämä kaikki on arvokasta historiaa ja tärkeää kerrottavaksi. Ongelma syntyy siinä että nämä tyypit eivät osaa lopettaa! Nimittäin samalla innolla he nyt kuokkivat rikki historiallisia hylkyjä kullankiilto silmissään. Jonkun pitää kertoa niille että he tuhoavat samalla omaa historiaansa. Jep, juu- kyllä se ajattelin olla minä :-) Ei minkään maailman museon "take home message" voi olla "olkaa ahneita". Mutta vierailtuani museossa ymmärrän nyt syvällisemmin pelastustoimien historiallisen ulottuvuuden!

Shipwreck museumin sedät esittivät roolinsa uskottavasti.

Museon pullokokoelmaa.

Yhä ylemmäs käy seikkailijoiden tie...

Vahtitornin teräväsilmäiset vahdit! Torneista haaksirikkoutuneet laivat bongattiin ensin ja huuto kävi läpi kaupungin "Wreck A Shore".

Kaupunkinäkymää tornista kohti Hemingwayn kotitaloa.

Kaupunkinäkymää kohti Dry Tortugas- saarta.

Herrasmies Panamahatussaan kävi jäätelöbaarissa.

Pääkadun varrella osui rakennuksia monenlaisessa kunnossa...

Useimmat hyvin pidettyjä.

Kadun toisella puolella asiat eivät olleet ihan yhtä hyvin...

Suurin osa rakennuksista oli erittäin houkuttelevia.

Vihdoin perillä...

Hemingwayta vastapäätä on majakka.

Yksi kuuluisista kissoista, niillä on yksi varvas liikaa!

Hemingway on iltaisin tiiraillut majakkaa...

Toisilla on vessan kaakelitkin aika mielikuvituksellisia...

Veikka tekee tuttavuutta kissan kanssa.

Hemingwayn haamu asuu tietysti työhuoneessa. Alakerrassa olikin museomyymälä josta tarttui mukaan yksi "Vanhus ja meri" sekä kaksi naksuttelemalla ladattavaa taskulamppua. Jep, se ääni me nyt tunnetaan- ajomatka kotiin kun kesti sen reippaat kolme tuntia (ilman kaahaamista).