Kauas
on pitkä matka. Tällä kertaa se kesti 22 tuntia. Viimeisellä etapilla
lentokentältä hotelliin käytiin takapenkillä syvällistä keskustelua: “Täällä
kasvaa vähemmän pihlajia ja kuusia tien varressa, mutta tosi paljon enemmän
palmuja”. “…niin, ja rakennuksia”. Hotelli oli järjestänyt meille yllätyksen,
sillä saimme ison sviitin. Aamu järjesti vielä isomman yllätyksen, sillä
ikkunan alta paljastui palmuisa merinäköala, sellainen mitä näkyi tapeteissa
joskus 70-luvulla. Vein veljekset meren
rantaan tervehtimään Atlanttia. Ihan vaan hetkeksi, kun ei ollut asianmukaista
aurinkosuojausta, saatikka hattuja tai aurinkolaseja. Olishan se pitänyt arvata,
hyvinkin nopeasti pojat olivat litskamärkiä kalsareita myöten. Mutta voi sitä
onnen ja ilon määrää! Tämä oli alku pitkälle ja syvälle ystävyydelle <3
No comments:
Post a Comment