Ameriikkalaista jouluvalmistelua

Pakatessamme matkalaukkuja muuttoa varten 10 kk sitten, pysähdyin hetkeksi miettimään pitäisikö ottaa mukaan perinteisiä joulukoristeita. Asia tuntui siinä vaiheessa niin kaukaiselta että tyydyin  piparimuotteihin ja punaiseen pöytäliinaan. Ihmeellinen Susanna toi meille joulutähden ja ylimääräisen ovikoristeen, MummoLeino leipoi piparit ja Mikko toi Ikeasta erän glögiä- näillä eväillä tehdään meille joulu! Ville riehaantui vielä koristelemaan pihaa, onneksi Sami oli hankkeessa mukana, tuli valmista! Hassultahan ne jouluvalot tuntuvat palmujen katveessa; ulkona on lämpöä kuin Suomen kesässä parhaimmillaan. Pohtiessani asiaa huomasin myös yhden tärkeän seikan, mennyt syksy tuntuu hyvin lyhyeltä! Tämä on varmaankin se merkittävin ero kun saa päivittäin riittävästi auringon valoa ja lämpöä.

Floridassa asustelee sen verran sekalainen seurakunta, ettei ole korrektia toivottaa "Merry Christmas" jos ei tiedä ihmisen uskontokuntaa. Senpä vuoksi kaikki toivottelevatkin toisilleen "Happy Holidays". Meno tuntuu valtaisalta kulutusjuhlalta. Mainoksia tulee ihan joka tuutista ja parhaimmillaan saa kolme puseroa yhden hinnalla. Edes Simo Vaatehuoneelta ei kyennyt samaan. Tänä vuonna vallitsee kuluttajan markkinat ja porukkaa tursuaa eri kaupoissa. Eilen kotitiellemme eksyi jättiläismäinen rekka, joka oli matkalla Targetiin. Se on yksi jenkkilän suurimmista tavarataloketjuista. Kuljettaja oli huolissaan ajettuaan ohi kauppakeskuksen risteyksestä, saako hän käännettyä rekkaa missään. Kävi sitten jalkapatikassa katselemassa seuraavia risteyksiä ja Ville häntä ystävällisesti opasti. Rekka jatkoi lopulta matkaa, joten tavaran syöttöön ei tullut  katkosta, ties kuinka moneen perheen joulu siinäkin pelastui.

Pojilla oli koulussa varsin erilainen joulumeininki. Aika monessa luokassa pidettiin pyjama-partyja. Oli outoa nähdä opeja aamutakeissa sinkoilemassa pitkin pihoja. Joulupukkikin saapui koululle. Sen olivat sponsoroineet paikallisten mustien poliisien yhdistys. Musta pukki olikin kovin antelias, jokainen oppilas sai lelulahjan. Viimeisinä päivinä koulussa syötiin myös paljon herkkuja. Veikka valitteli huonoa oloa liiallisesta karkinsyönnistä. Viisaana vanhempana opastin, ettei kaikkea tarjottua karkkia ole ihan pakko syödä...

Velin joulukirje kavereille

Hei Suomenlinnan kaverit!
Kuvassa me ollaan just saatu meidän keltaiset vyöt karatessa. Olen harjoitellut kaksi kertaa viikossa koko syksyn. Koulussa on mennyt tosi hyvin ja minut valittiin student of the month eli kuukauden oppilaaksi. Flunssaa ei pääse täälläkään karkuun, olen juuri nyt yskässä. Luonto on täällä ihmeellistä, ollaan nähty pesukarhuperhe luonnonpuistossa. Oltiin myös risteilyllä isin mukana töissä ja käytiin snorklaamassa, vedessä oli helikopteri ja tosi paljon kaloja.
Hauskaa joulua ja lomaa teille kaikille!
Mulla on ikävä teitä!

Freedom of the Seas

Maailman kolmanneksi suurimmalla risteilijällä pääsee mm. luistelemaan!

Kaukalossa oli tällä kierroksella vielä väljää. Kaikkiaan kävimme viikon aikana luistelemassa kolme kertaa, Floridassa kun ei siihen ole niin usein mahdollisuuksia...

Usampana iltana pyörähdimme pelihallin kautta. Tämä ping-pong juttu (jonka virallista nimeä en tiedä) on kaikkien suosikki! Kim ja Pierre eivät pärjänneet pukumiehille alkuunsakkaan :-)

Veikan vauhtinäyte.

Lopputulos hämmästyttää isompiakin!

Allasalue oli virkistävän monipuolinen.

This is life- totesi Veli-poika!

Meren elävät roikkumassa.

Ennakkotiedoista poiketen laiva pysähtyikin Costa Ricassa, josta lähdimme etsimään taustalla näkyvää linnoitusta.

On se iso!

Rankkasade saatiin loppumaan investoimalla neljään sateenvarjoon.

San Juan. Erittäin kaunis paikka.

Kissaistuimia.

Seikkailuryhmä matkalla linnoitukseen. Kysyessäni neuvoa paikalliselta poliisivirkamieheltä, hän totesi lakonisesti että mitäköhän linnoitusta me etsimme- heillä on niitä KOLME! (Sain tietää mitä tuntuu olla turre).

Tätähän me etsimme!

Iso on edelleen.

Flow Rider, erityisesti Villen suosikki.

Veikan tyylinäyte.

Välillä piti lämmitellä porealtaassa.

Oppitunti menossa.

Sail & Snorkle massatapahtuma!

Veden alla oli purjevene, helikopteri ja ryhmä kypäräpäisiä turistisukeltajia. Ja tietysti myös fissuja.

Erikoisluvalla saimme erikoisesittelyn laivan kulissien taakse.

Kyljessä lukee Wärtsilä!

Mitäs nappuloita saikaan testata...

Villen varsinainen työmaa.

Tämän jälkeen Veli totesi tahtovansa isona kapteeniksi.

... ja tästä me olemme kaikki niin ylpeitä. Hyvä Eniram!

Perheen mestarikiipeilijä Veli!

Seinä on yllättävän korkea.

Viikon jälkeen olikin jo aika lähteä valumaan kohti kotia.

14.12.2013

Syksyn kunniaksi elämäämme osui puuhakkaampi kausi. Meksikon reissun jälkeen vieraaksemme saapui Tohtori Eppu, jonka kanssa kurvattiin Thelma & Louise-tyylillä Key Westiin. Samaan aikaan Ville kertoi pojille ettei tälle vuodelle tule enää pidempiä laivakeikkoja. Kuinkas sitten kävikään, tulikin reissu josta oli mahdotonta jäädä pois ja niinpä vaihtoehdoksi jäi ottaa koko perhe mukaan. Yritin vastustella, vastahan olin 11 vuotta sitten edellisen kerran risteilyllä :-) Perheen ja työn yhdistäminen kävi yllättävänkin näppärästi risteilijällä, sillä lapsille on omaa ohjattua toimintaa ja vaimo on onnellinen saadessaan kävellä ympyrää keskellä valtamerta (oikeesti!). Aikaa jäi myös lukea kymmenkunta tieteellistä artikkelia ja käydä yhdessä St. Maartenilla snorklausreissulla. Siellä olikin enemmän snorklaajia kuin kaloja, mutta muuten tämä ryhmämatkailu maailman kolmanneksi suurimmalla risteilijällä (Freedom of the Seas) sujui ilman kummempia ruuhkautumisia. Alus on rakennettu Turussa v. 2006 ja jotain kotoista siinä sisustuksessa on. Saunakin löytyy, mutta ameriikkalaiset ovat kieltäneet saunomisen terveydelle vaarallisena alle 18 vuotiailta! Ei auttanut vakuutella että nämä äijät ovat saunoneet koko ikänsä...

Nyt olemmekin päässeet joulunalus-tunnelmiin. Kimlings academy järjesti tänään Graduation-juhlat eli kaikki oppilaat ja opettajat olivat kokoontuneet isoon puistoon vyökokeisiin. Pikkuninjoja jännitti ihan hirveästi, sillä vaakakupissa oli keltainen vyö ja mahdollisuus päästä Black belt-ryhmään. Siinä ryhmässä sitoudutaan harjoittelemaan karaten mustaan vyöhön saakka. Tilaisuudessa oli noin 600 ihmistä ja nuorimmat Dragon-ryhmäläiset olivat kolmivuotiaita. Väkisinkin siinä silmänurkat kostuivat kun Mr. Veikka ja Mr. Veli kuulutettiin valituiksi mustavyöläisiin ja he saivat uudet punaiset uniformut, ja niin, ne keltaiset vyöt!

Kimlingsissä alkaa aikuisten alkeistunnit vuoden alusta. En ole koskaan tajunnut edes haluta oppia karatea, mutta nyt on kipinä syttynyt. Mrs. Kimlings lupaili jo Veikalle apuopen paikkaa. Tästä taitaa tulla hauskaa!

4.11.2013

Kiirettä pitää! Mummoleinon saapumista odotellessa suunniteltiin kaikenlaista. Miten mennään sukeltamaan, lentämään ja tehdään kaikenlaista jännää sillävälin kun lapsenlapset paikkaavat isovanhempi-vajetta. No kuinkas sitten kävikään? Yhtäkkiä huomaamme että aika käy vähiin ja ainoa mahdollinen irtiotto on maanantai iltana. Päästiin sentään ulos syömään!

Kodissa ja talossa tapahtuu paljon asioita. Takapihan kissatappelun päälliköksi taisi päästä musta kissa, joka voittajana nukkui iltapäivän kukkapenkissä. Työhuoneen kuistin mystinen kakkaaja on saattanut paljastua vyötiäiseksi. Epäilen että se samainen vyötiäinen asustelee makuuhuoneen ikkunan alla. Täytyy kerätä hieman rohkeutta, jotta uskaltaa mennä kurkkaamaan siihen valtaisaan kukkapuskaan joka siinä kohtaa rehottaa.

Täälläkin siirryttiin viikonloppuna talviaikaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä että illat pimenevät nyt hyvin nopeasti. Kuudelta on jo pimeää, tämähän alkaa muistuttaa kotimaisia olosuhteita. Lämpöä sentään on vielä 29 astetta plussan puolella. Kyllä juu, vähempikin riittäisi, mutta onneksi ilma on jo paljon kuivempaa eli olo on ihan siedettävää. Hurrikaanikausi päättyy marraskuun lopulla, nähtäväksi jää, kuivuvatko tämän syksyn kaikki myräkät Saharan hiekan vuoksi jo Atlantilla...

Nyt on koti täynnä pakkausvipinää. Ville lähtee aamulla laivakeikalle Miami-Cosumel (Meksiko), josta kotiutuminen perjantaina. Minä lennän torstaina Mexico-cityyn ja olen kymmenen päivää seikkailemassa ja etsimässä itseäni (vaimitensenytoli). Pitäkää peukkuja ettei tule vatsatautia! Mummoleino huolehtii pikkuninjoista hetken aikaa ihan yksin. Se on sitten luvassa ankaraa pullan leivontaa. Banaanit on jo jalostettu banaanikakuiksi <3

1.11.2013

Ensimmäinen Halloween tuli ja meni, hauskaa oli! Lopulta Velin opettaja vihki meidät Halloween perinteen saloihin. Lapset kulkevat klo 18-20 välisenä aikana naapurustossa, kysyen "trick or treat" eli karkki vai kepponen? Mikäli ulkovalo ei pala, on se merkki siitä etteivät keppostelijat ole toivottuja. Nykyisin on myös yleistä kiertää eri kaupoissa, jotka antavat lapsille karkkia tai tarroja. Pojat pukeutuivat asusteisiinsa ja lähdimme sovitusti koputtelemaan opettajan oven taakse. Tästä positiivisesta kokemuksesta rohkaistuneena, Veikka innostui vielä kiertämään naapurustoa ja karkkisaalis oli mittava. Useammassa paikassa Veikka oli ainoa keppostelija, vaikka tapasimme matkan varrella useampia lapsiryhmiä vanhempineen. Varsinaiset bileet katseltiinkin sitten illemmalla telkkarista kun Miami Beachin meininkiä kuvattiin uutisissa. Väkeä oli kuin pipoa ja asusteet aika veikeitä. Mieleen jäi piirretyistä tuttu hahmo "Finn the Human" Adventure time-sarjasta. En tiedä näkyykö se Suomen telkkarista, mutta se on kyllä tarinallisesti niin vapaapudotusta, että siihen jää aikuinenkin helposti koukkuun!

Illalla nukkumaan mennessä Veli muisti yllättäen että hänen repussaan oli jokin paperi. Sieltäpä löytyikin ilmoitus jossa kerrottiin että Veli on valittu lokakuun Resposibility-oppilaaksi. Juhlallisuudet osuivatkin heti seuraavaan aamuun. Veikka ei päässyt hakemaan omaa todistustaan edelliseen seremoniaan, joten meillä oli jälleen molemmat pojat juhlinnan aiheina. Otettiin vielä mummo mukaan todistamaan tätä hurmahenkistä tapahtumaa, jossa kehuja ei säästelty mihinkään suuntaan. Tällaisen touhun nämä ameriikkalaiset osaavat ihailtavan hyvin, ei voi kuin ihmetellä eri ihmisten sanavalmiutta!

Yhtenä päivänä pelastin tällaisen uimamaisterin altaasta.

Halloween verryttelyä.

Trigger or treat... vai miten se nyt oli?

Student of the month- tilaisuus koululla.

Kaikki koulun eri luokilta valitut kuukauden oppilaat. Koululaisten ikähaitari on 4-11.

Nyt mukana myös reksi, apulaisreksi ja kuraattori.

25.10.2013

Koulusta oli tänään vapautus, mikä tarkoitti sitä että edessä oli erilainen arkipäivä. Aamulla Ville sai nukkua vähän pidempään ja minä riensin aamukävelylle luonnonpuistoon. Poikkeuksellisesti satoi vettä ja ilma oli myös raitista hengittää. Ryhmä lapsia pelasi jalkapalloa nurmikolla ja tuntui iloitsevan sateesta. Yleensä sade on täällä niin tehokasta että alle minuutti riittää jo alusvaatteisiin saakka. Sen vuoksi tämä kevytsade tuntui niin mukavalta!

Kotiin palattua sovimme poikien kanssa lähdöstä läheiseen kauppalaan ostoksille. Tarvelista oli kertynyt jo kohtuulliseksi puolituisten turnauskestävyydelle. Sen vuoksi aloitimme reissun Pizza Hutin pannupitsoilla, niillä jaksoi mukavasti tsempata. Menimme ensin katselemaan tietokoneita ja etsiessämme hiiri-osastoa onnistuimme hukkaamaan Veikan. Juuri kun olin päättänyt lähteä kuuluttamaan lastani kadonneeksi, löysimme hänet- yllätysyllätys- hiiriosastolta!

Läheiseen kauppakeskukseen, (jossa on myös meidän lähikauppa) ei ole kuin reilun viiden minuutin kävelymatka. Sekin tuntuu ylivoimaiselta silloin kun lämpöä on ulkona yli 30 astetta. Yleensä tämä lyhytkin kauppamatka hoidetaan autolla, vaikka en sitä itsekään olisi uskonut vielä puoli vuotta sitten ;-) Se ei kyllä ole ihan pelkkää mukavuudenhalua ja ameriikkalaisuutta, se on myös järkevää! Pakkauskoot ovat täällä melkomoisen suuria ja jos ostaa nelihenkiselle perheelle sapuskat, alkaa voimanaisenkin käsivarsista loppua fuuga! Tänään kuitenkin menimme kävellen, sillä hankintalistalla oli vaatteita, jotka eivät paljoa paina! (Niin, ja olihan perheen auto lähtenyt Villen kanssa töihin...)

Iltapäivän lepuutimme ja keräsimme jännitystä. Illalla pojat olivat menossa elämänsä ensimmäisiin Halloween-kemuihin Kimlingsiin eli karate-mestaan. Keikkaan oli huolellisesti valmistauduttu etukäteen. Kävimme ostoksilla erilaisia asusteita myyvässä kaupassa, josta pojat valitsivat mieluiset rooliasut. Valinta ei ollut helppoa sillä tarjolla oli runsaasti erilaisia vermeitä, supersankareitakin oli ihan joka lähtöön. Myönnän, pientä historiafakta-sensuuria piti harrastaa; Veli olisi halunnut pukeutua viikinkikypärään ja roomalaiseen rintapanssariin...

Tämä asiallinen jälkikasvu koki muodonmuutoksen...

... vihreäksi Ninjaksi!

Vihreä Ninja on peilikuvaansa nopeampi!

Liialliseen ninjailuun on keksitty isoveljellinen ohjaustapa...

Aseen väri on harkittu!

Nih!

Lisää kemuista kuulette ensi kerralla!

21.10.2013

Eihän sitä vieläkään ole tottunut tähän trooppiseen meininkiin. Ei millään muista aina ravistella kenkiä ja tänään opin miltä oma säikähtänyt kiljahdukseni kuulostaa (karjahdukselta). Survoin tassut lenkkareihin, sillä ajattelin lähteä terapiakävelylle luonnonpuistoon. Ihmettelin kun oikean jalan varpaissa tuntui pientä värinää. Otin kengän pois ja kopautin, mutta ketään ei näkynyt. Kunnes nanosekunnin kuluttua kengästä luikahti ulos dadaa: Mr. Torremolinos! En tiedä kumpi säikähti enemmän, Torre vai minä, mutta vain toinen meistä ryntäsi uunin alle piiloon!

On siis helpottavaa tietää että Mr. Myrkky kävi tänään hoitamassa talon ulkopuolelta. Eihän se kivalta kuulosta että käytetään myrkkyjä, mutta ilmeisesti se on sellaista, joka vaikuttaa kitiinin kasvuun eli pitäisi olla täsmäisku vain niitä ei-toivottuja ystäviä kohtaan. Kyllä ne saa olla ihan rauhassa pihalla, mutta ei ole reilua lymytä toisen kengässä!

Luonnonpuistosta on muotoutunut päivittäinen henkireikä. Koittihan sekin päivä kun kanaaliin tuijottaminen palkittiin ja näin kaksi manaattia. Ihmeellisiä otuksia! Ne menevät talveksi lämpimiin lähteisiin, toivottavasti vielä ehdimme näkemään niitä sellaisissakin olosuhteissa. Täällä veneliikenteen seassa, sameassa vedessä ne eivät tunnu olevan turvassa, vaikka ihmeen roskaisissakin vesissä niitä näkee. Täällä siivotaan merenrantaa, josta merilevä kerätään kompostoitavaksi mullaksi. Samoin katuja siivotaan, mutta siivoaakohan kukaan kanavia? Onhan tämä sentään Ameriikan Venetsia, voisi kuvitella että vesialueiden siisteys olisi ihan yhtä tärkeää...

Manaattien kuvaaminen pinnalta on aika turhaa puuhaa, mutta uskokaa pois- siinä ne on!

Lenkillä ollut mies toi koiransa katsomaan manaatteja. Uskaltaakohan ressukka mennä enää ikinä uimaan...

veikan viesti koulukavereille

Moro tyypit ensimmäisenä sanon vaan että tässä kirjoittaa Veikka Leino eli toisin sanoen VL

No joo asiaan

 1.  pyydä minua kaveriksi skypessä.  [skype nimeni] :::  (veikka.leino)  .

2. Voit soittaa melkein aina (silloin kun en nuku).

3. On mennyt tähän asti  ihan hyvin muuten kuin isi toi Suomesta **** pahan flunssan.

Tämä kaveri löytyi Off the Wall nimisestä sisäleikkipaikasta, jossa me käydään toisinaan tekemässä voltteja trampoliineilla. Tyyppi on tainnut vetää muutaman voltin liikaa :-)

Tässä me kiivetään jättiläispuuhun läheisessä luonnonpuistossa Blazenin kanssa.

18.10.2013

Tännekin on saapunut syksy. Yhtenä aamuna mennesäni pihalle huomasin että ulkona oli viileämpää kuin sisällä. Ah, raitista ilmaa! Siinäpäs ne syksyn merkit sitten ovatkin; kun on ensimmäistä vuotuiskiertoa tällä tontilla, ei osaa lukea luontoa samalla tavalla kuin kotona. Suomenlinnassa tosin luonto puhuu välillä alleviivaten, silloin kun tuulee vaakasuoraan tuoden mukanaan jotain alijäähtynyttä ja pistelevää. Täältä käsin ajateltuna se tuntuu eksoottiselta ja jo lähes kaipaa niitä kaameimpia kelejä.

Toinen syksyinen asia on flunssa. Nyt on vedetty oikein huolella, jopa minä sairastuin lopulta vaikka pitkään uskottelinkin itselleni etten tarvitse sellaista. Veli sai bonuksena vielä nokkosrokon, oli monta päivää vaaleanpunainen dalmatialainen. Veikkaa käytettiin lekurissa asti, jossa ystävällinen lääkäri määräsi kahvia ja hengityslääkettä. Kahvi kuulema avaa myös keuhkoputkistoa! Veikan tauti osui harmillisesti samaan aikaan kun olisi pitänyt olla vastaanottamassa "syyskuun oppilas" palkintoa.

Ympäristössä valmistaudutaan vastaanottamaan Halloween juhlaa. Naapuruston tonteille on ponnahtanut kalmistoja, puutapäin kaahanneita noitia, isoja mustia kissoja ja tietysti kummituksia ja kurpitsoja. Huomenna menemme luonnonpuistoon erityiseen Doggy Howl-O-Ween Parade:iin, jossa palkitaan pelottavin, suloisin ja hauskin asuste. Tiestysti yksi sarja on myös sille miten puku mätsää omistajan outfitin kanssa. Täytyykin ottaa kamera mukaan niin pääsee jakamaa hauskuutta!

Perhe on jälleen vajaa, Ville on keikalla LA:ssa. Kävihän V viikollakin jossain mutkan, mutta eipä sitä kohdetta enää tällä flunssapäällä edes muista. Taisi olla Tampa. Onneksi MummoLeino saapuu ensi viikolla, saadaan vähän tuoretta pullaa ja vaihtelua arkeen. Merkittävä uutinen on myös sosiaaliturvakortin saapuminen. Nyt olen käynyt pakollista päihde-valistus-koulutusta. Tiesitkö että jenkeissä menee 390 biljoonaa dollaria vuosittain alkoholin aiheuttaminen onnettomuuksien vuoksi? Jos jengi lopettaisi hölmöilyn, ei tarvisi nostaa velkakattoakaan :-)

Banaanipuut

Onkin tullut jo kerrottua että meidän talon sivustalla kasvaa banaanipensaita, ei niitä oikein voi puiksi kutsua kun ovat pensaan kokoisia. Niiden takana on portti, josta poolboy kulkee altaalle viikottain. Yhtenä päivänä viidakkoleikit kävivät poolboyn hermoon ja hän tiedusteli voisiko niitä vähän karsia, jotta mahtuisi kulkemaan mittavan kalustonsa kanssa. Pistimme toiveen eteenpäin ja puutarhuri parturoi pensaat paljastaen tukevat banaanitertut. Tänään rohkaistun poimimaan muutaman banaanin ja testaamaan voiko niistä laittaa ruokaa.

Siellä olikin joukossa yksi keltainen!

Runsas sato!

Ohjeiden mukaan banaanit piti paloitella, pestä ja paistaa kullankeltaisiksi valkosipulien kanssa.

Valkosipulit ottivat itseensä liian kuumassa öljykylvyssä, mutta banaaneista tuli ihan kohtuullisia. Jos päälle panee siirappia, voi leikkiä että ne ovat jälkiruokaa. Jos jollakulla on hyviä reseptejä, niin saa laittaa tulemaan. Pensaaseen jäi vielä aikamoinen määrä kelvollisia banskuja. Tosin näin tänään ensimmäisen keltaisen banaanin- luulin etteivät ne keltaistu ikinä. Tämä oli tietysti sen jälkeen kun olin raastanut viisi vihreää banaania pannulle :-) Ota näistä nyt sitten selvää! On se hyvä että Publix on lähellä, näillä pienviljelijän ominaisuuksilla näivettyisimme aika nopeasti!