Kiirettä pitää! Mummoleinon saapumista odotellessa suunniteltiin kaikenlaista. Miten mennään sukeltamaan, lentämään ja tehdään kaikenlaista jännää sillävälin kun lapsenlapset paikkaavat isovanhempi-vajetta. No kuinkas sitten kävikään? Yhtäkkiä huomaamme että aika käy vähiin ja ainoa mahdollinen irtiotto on maanantai iltana. Päästiin sentään ulos syömään!
Kodissa ja talossa tapahtuu paljon asioita. Takapihan kissatappelun päälliköksi taisi päästä musta kissa, joka voittajana nukkui iltapäivän kukkapenkissä. Työhuoneen kuistin mystinen kakkaaja on saattanut paljastua vyötiäiseksi. Epäilen että se samainen vyötiäinen asustelee makuuhuoneen ikkunan alla. Täytyy kerätä hieman rohkeutta, jotta uskaltaa mennä kurkkaamaan siihen valtaisaan kukkapuskaan joka siinä kohtaa rehottaa.
Täälläkin siirryttiin viikonloppuna talviaikaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä että illat pimenevät nyt hyvin nopeasti. Kuudelta on jo pimeää, tämähän alkaa muistuttaa kotimaisia olosuhteita. Lämpöä sentään on vielä 29 astetta plussan puolella. Kyllä juu, vähempikin riittäisi, mutta onneksi ilma on jo paljon kuivempaa eli olo on ihan siedettävää. Hurrikaanikausi päättyy marraskuun lopulla, nähtäväksi jää, kuivuvatko tämän syksyn kaikki myräkät Saharan hiekan vuoksi jo Atlantilla...
Nyt on koti täynnä pakkausvipinää. Ville lähtee aamulla laivakeikalle Miami-Cosumel (Meksiko), josta kotiutuminen perjantaina. Minä lennän torstaina Mexico-cityyn ja olen kymmenen päivää seikkailemassa ja etsimässä itseäni (vaimitensenytoli). Pitäkää peukkuja ettei tule vatsatautia! Mummoleino huolehtii pikkuninjoista hetken aikaa ihan yksin. Se on sitten luvassa ankaraa pullan leivontaa. Banaanit on jo jalostettu banaanikakuiksi <3
No comments:
Post a Comment