Seuraavat vuokralaiset olkaa hyvät!

Etupihalle ilmestyi eräänä päivänä perinteinen "Vuokrattavana" kyltti. Välittäjämme Mark oli vihdoin uskonut ettemme oikeasti jää Floridaan. Hän on julistanut meidät moneen otteeseen elämänsä parhaimmiksi vuokralaisiksi. Jos on huono päivä, niin Markin kehut saavat kummasti kohoamaan, siltä mieheltä ei ylisanat lopu. Ehkä me euroopplaiset ollaan vähän erilaisia :-) Sain esimakua Markin työmaasta, sillä sovimme pitävämme avoimien ovien katselmuksen potentiaalisille uusille vuokralaisille. Ensimmäisenä saapui hollatinlainen perheeniskä, joka oli järkyttynyt siitä että joku voi oikeasti olla onnellinen paluumuutosta Suomeen. Totesin että en minäkään kaipaisi Hollannin sateisiin takaisin, meillä Suomessa on kuitenkin edes periaatteessa neljä vuodenaikaa.

Siinä se on, hieno kyltti, jonka symboliarvo on tällä hetkellä aika kova!

Tässä yksi photo poikien majaleikki ja lego-työmaasta. Pojatkin ovat toki kuvassa, mutta vain majan sisällä :-) Tämä kuva on aikaisemmalta päivältä...

Sitten oli yksi pulleapyllyinen nainen, jota talo ei selvästikään puhutellut. Katselmuksessa ei montaa minuuttia turattu. Kolmantena saapui pariskunta tättähäärä, jolla oli muistiinpanovälineet ja mittanauhat ja ah- se asenne :-) Heidän välittäjänsä supatteli pariskunnan myyneen juuri talonsa 1,5 miljoonalla ja ovat nyt "downgreidaamassa" elämäänsä. Höh, heti loukaannuin talon puolesta. Onhan taas putket tukossa juu, ja katto vuotaa edelleen, mutta tämä on niin valoisa ja positiivinen tölli. Eilenkin sain viettää koko päivän Michiganilaisen putkimiehen kanssa ja siinä sitten tuli puhuttua kaikenmaailman jättiläis-asiat. Nämä ameriikkalaiset kun tuntuvat rakastavan salaliittoteorioita. Eli nyt oli suuri epäilys siitä että planeettaa ovat asuttaneet jättiläiset, mutta hallitus pimittää tiedon- öö- tämä syy ei nyt ihan vielä auennut miksi sellaista pitäisi salata (jos se olisi siis totta).

Suurta hilpeyttä hollantilaisessa perheen iskässä herätti poikien huone. En raaskinut siivota lattialta lego- ja majaleikkejä pois. Ne kun jatkuu aina siitä mihin ne on edellisellä kerralla jääneet. Huoneessa ei tosin enää pysty astelemaan kuin tarkkaan harkiten ja varpaisillaan. Pojilla on tosin nyt myös uudet lelut. Kaikilla kolmella, sillä eksyivät harrastuskauppaan toteuttamaan itseään Thanksgiving päivän aattona. Nyt pörrätään helikoptereilla (tai drownejahan ne on) ja otetaan kuvaa milloin mistäkin. Naapuruston nuori mies kävi kertomassa Villelle miten hänen isänsä ampuu alas, jos näkee tuollaisen vehkeen lentelemässä tonttinsa lähettyvillä. No, se ampuminen nyt vaan sattuu olemaan laitonta, toisin kuin lennättäminen, sillä kukaan ei omista edes tonttinsa yläpuolista ilmatilaa... mutta aika periamerikkalainen lähestymistapa, ammutaan ensin ja kysellään sitten!

Taas kuuluu katolta iloiset työn äänet. Sedät tulivat paikkaamaan kattoa, jota on toki paikkailtu jo useaan otteeseen tässä parin vuoden aikana. Näkyy samalla asuinalueella katot vaihtuvan tiiviiseen tahtiin, ne ovat tainneet hintansa jo haukkua. Onhan kovat sateet ja jatkuva auringonpaahde haaste mille tahansa materiaalille. Mutta, täytyykin jo palata taas oman sorvin äärelle. Pojat on koulussa ja Ville toimistolla, ja minä kotona tieteilemässä. Meidän perheen Floridan normipäivä :-)