Lähtölaskenta on alkanut!

Meillä on paluuliput kotiin, Suomeen, Suomenlinnaan! Yei! Nyt on päivämäärä, jonka ympärille paluu rakentuu. On hoidettava paketoidun kodin paluumuutto vanhaan osoitteeseen, uuden kodin pakkaaminen konttiin, Hiljan kotiutuspapereiden valmistelu- yesh, niin- talvirenkaat :-) Mitenköhän meidän uusi perheenjäsen selviytyy pakkasissa, hybrideistä ei taida Suomessa olla vielä niin paljoa kokemusta. Noh, kohta on yhden auton verran enemmän!

Nämä ovat pieniä käytännön asioita verrattuna siihen tuskaan mikä pitää vielä potea väitöskirjan paketoimisen kanssa. Miten tässä nyt näin kävi? Koko kaksivuotiskausi meni tekstin kanssa painiessa, jäi kaikki hauskat visiot kenttätöihin sniikkaamisesta toteuttamatta. Onneksi on sentään päässyt muutaman kerran sukeltamaan, ettei taito ole ihan kokonaan hävinnyt. Omia aikuiskontakteja on myös iso ikävä. Täällä minun roolini on ollut hoitaa kotijoukkoja kun Villellä on ollut työn puolesta iltamenoa ja keikkoja.

Villen työmaa on ollut, mikäli mahdollista, vieläkin kokonaisvaltaisempaa. Nytkin mies on New Yorkissa virittelemässä upouutta risteilylaivaa. Vakava lupaus on annettu, ettei enää viimeisen kuukauden aikana olisi yönylittäviä reissuhommia. Saisin rauhassa hävitä akateemiseen ulottuvuuteen suoriutumaan Jaakobin painistani. Toivottavasti Villellä ei ollut sormet ristissä selän takana kun tämän meni lupaamaan :-) Nyt odotamme häntä kotiin sunnuntaiksi, Broadway show on kuulema jo nähty, joten toiveita on, että kivikylä olisi tältä osin koettu.

Eniram alkaa myös yrityksenä kasvaa jo ulos lastenkengistään. Viikko sitten pidimme ensimmäisen perhe-tapahtuman ja menimme joukolla tutustumaan paikalliseen hevosranchiin. Ai, se oli elämyksellistä ja kaikki halukkaat pääsivät ratsastamaan. Jotkut jopa ihan ensimmäistä kertaa eläissään :-) Veikasta ja Velistä kuoritui aidot heppapojat... tämä tietysti lämmittää mieltäni erityisesti, sillä vietin oman varhaisteiniajan hyvin tiiviisti hevosten parissa <3 Se onkin vielä meidän "to-do" listalla: hevosvaellus luonnossa, se ei edes vaadi aikaisempaa ratsastuskokemusta!

Paikalliset olivat aika pehmoisia.

Seuraavana esittelyssä pupu.

Siinä se on, ihanuus!

Nyt käyn jännittämään mitä hauskaa keksimme hääpäivämme kunniaksi. Virallistettu liittomme on siirtymässä teini-ikään. Täytyy vain muistaa muistuttaa itseään ja Villeä, oli niitäkin ruuhkavuosia kun huomasimme vasta viikkojen perästä juhlapäivän menneen ohi :-) Suokissa on tänään satanut ensilumi, niin se oli ensilumen kaunistama saaristo sinäkin yönä kolmetoista vuotta sitten...

...nämä kukat eivät liity asiaan, pistin vain yksi päivä kauppalistalle "rakkaalle vaimolle kukkia" ja tällaisia tuli :-)

Hääpäivä osui maanantaille ja totesimme "iik" ilmeellä, ettei me voida mennä illalla minneen kun on KARATE treenit. Mentiin sitten kesken päivää lounaalle ja opastetulle kierrokselle Broward Countyn vanhimpaan taloon. Staranaha house vuosimallia 1901.

Frank Stranahan teki businesta Seminole intiaanien kanssa. Hän oli hyvin menestynyt businessmies joka menetti lamassa kaiken. Sitoi jalkansa ratapölkkyyn ja heittäytyi jokeen. Nykyisin museossa järkäetään myös kummituskierroksia, liekö Frank edelleen mestoilla?

Frankin puoliso Ivy oli varsinainen tahtonainen. Naimisiin menon ehdoksi hän laittoi sen, ettei F enää käy kauppaa Igret-lintujen sulilla, eikä talossa käsitellä mitenkään alkoholia... Ivy eli hyvin, hyvin vanhaksi tässä samassa talossa. Kuvassa tosin esiintyy talon pienoismalli.