Happy Holidays!

Kysyin tänään pojilta, mitkä ovat meidän perheen jouluperinteet. He totesivat etteivät tiedä! Se oli mielestäni hyvä merkki, emme ole kasvattaneet lapsia joille turvallisuuden tunne tulee tuttujen asioiden toistamisesta. Koko jouluhössötys tuntuu ylimitoitetulta ja turhalta stressiltä kun ottaa päällekkäin väitöskirjan viimeistelyn ja rapakon yli muuttamisen. Aholoiden ihmeellinen Susanna on säteillyt jouluiloa meille saakka, sillä eräänä iltana saimme tuoreita joulutorttuja. Tänään tajusin että aamulla on ihan pakko saada riisipuuroa ja luumukiisseliä ja ah, jälleen Susanna pelasti meidät pulasta- viime jouluna lainaamastamme puuroriisistä oli vielä reilusti jäljellä eli saimme riisipussin lainaan uudestaan :-D

Ollaan hoideltu muuttoasioita yksi kerrallaan. Varastokuorma Suokin kotiin meni maanantaina (kiitos Arttu ja Jaana), tänä aamuna oli bulktrash päivä ja sain kantaa naapurin yardsalesta hankitun kukkapöydän suoraan ohiajaneen puutarhurin lavalle :-) Kierrätystä parhaimmillaan. Villeä stressaa Ikeakodin paloittelu, eihän se voi viedä yhtä paljon aikaa kuin kokoaminen? No hei, mehän harrastetaan karatea, tarvittaessa pilkkoutuu hyvinkin nopeasti :-D Kokoamiseen meni useampi viikko, eikä siitä mitään olisi tullut ilman vierailevia Eniraamereita. Onneksi nytkin Jeff ja Mikko ovat lupautuneet avustamaan.

Byrokratia onnistui yllättämään vielä viime hetkillä. Meidän Hilja tarvii uudet paperit päästäkseen maasta ulos, ja sehän sitten kestää. Niinpä piti perua kontti ja vuokrata väliaikainen varasto. Tai olisihan sitä voinut pakata kontin valmiiksi odottamaan, mutta se maksaa 150 taalaa päivässä kun samaan hintaan saa varaston kuukaudeksi. Asioilla on tapana järjestyä, onhan tässä vielä mon-ta kokonaista päivää aikaa! Enimmäkseenhän muuttaminen on rankkaa fyysistä työtä.

Ja jotta asiat eivät olisi liian helppoja, siunattiin poikia myös flunssalla. Yskiminen alkoi olemaan jo sitä tasoa että Ville vei ukkelit tapaamaan lääkäriä. Tuli sellaiset tropit että huh. Kyllä lähtee! Harmillista oli karate-leiripäivien väliin jääminen. Nyt on vielä toiveita että perjantaina pääsisivät vikaa kertaa hegaileen karate asussa. Minulta ja Villeltä loppuivat jo tunnit. Vikalle tunnille menin yksin, sillä Ville meni pikkujouluihin. Eihän sieltä ulos päässyt ilman kyyneliä. Eräskin Australiasta kotoisin oleva äiti sanoi, ettei ole maailmassa toista niin rakasta paikkaa kuin mistä on kotoisin. Dorothy tosin totesi, ettei Ville tullut tunnille sen vuoksi koska pelkäsi paljastavansa olevansa "sobby". Pakko uskoa kun 69 vuotias rastamummeli näin väittää :-) Tosin Ville kävi perjantaina sparrauksessa, jossa kamut olivat pieksäneet hänet oikein mukavasti ja todenneet että SeeYa, ei turhia nyyhkimisiä, äijämeininki!

Meiltä ei siis irronnut joulukortteja tähän väliin. Kiitos kaunis kaikista saapuneista korteista ja kiitos myös niille jotka lähettivät ne ajatuksen tasolla. Täällä kaikki hyvin, turvallista joulua kaikkiin koteihin!