Syyskuu vaihtui lokakuuksi ja kotiinpaluu on yhä enemmän mielessä. Sitä yrittää aamulenkeillä kohota arjen yläpuolelle ja katsella maisemaa ainutkertaisuuden linssien läpi. Tänään matkan varrelle osui keskenkasvuinen koira, joka teki kunniakierroksen niin lujaa kuin jaloista lähti. Vaikka temppu oli pedagokisesti varmasti suuri virheliike, ei se estänyt minua ja koiran isäntää nauramasta ääneen. Lisää tuollaista spontaania iloittelua kiitos!
Tänään on se hetki kun Mummoleinon kahden viikon loma loppuu. Pojat ovat siitä kovin harmissaan, vaikka hyvin he harminsa peittävät pelimaailmaansa. Saa nähdä riittääkö rautakanki irroittamaan heidät koneista lentokenttäkeikkaa varten.
Uusi urheiluharrastus on nyt laajentunut perheessä kun Jaana-tädin rullaluistimet vaihtoivat mannerta (Kiitos!). Kas, nehän ovat Veikalle juurikin sopivat ja Velille haettiin vielä omat urheilukaupasta. Perjantai iltaa vieteltiin luonnonpuistossa rullailen. Janne-eno armahdettiin flunssan kanssa istuksimaan rantatörmälle, muut hikoilimme kuin saunassa. Lokakuu ei ole vielä tuonut armollisuutta ulkolämpötiloihin.
No comments:
Post a Comment