Happy Halloween!

... ja alkoihan se ameriikkalainen halloween hapatus purra myös meidän perheeseen. Uusina hankintoina ostimma muovisia kurpitsapäitä (yhteensä neljä joista yksi oli muita suurempi, oikea megapää!). Eikä vieläkään kaduta, outoa!

Istuksimme kotona ja odotamme hämärän laskeutumista. Tarkoitus on lähteä The Trick & Treat Tourille lähinaapurustoon. Mukaan piti liittyä poikien kaveri, mutta häneltä oli Halloween peruttu kouluselkkauksen vuoksi tältä vuodelta. Ainakin jollakin on kasvatuksessa kuria, minua käy poika vähän jo sääliksi, sillä hän itse kysyi jo viikkoja sitten pääsisikö hän meidän kanssa rundaamaan...

Lokakuu on hurahtanut to-del-la nopeasti. Mukaan on mahtuntut mieluisa kyläily Suokkilaiselta perheeltä (no Jermu oli tosin unohdettu kotiin), harmi ettei saatu vietyä Kaarloa snorklaamaan, sillä tuohon aikaan Atlantilta paineli hirmumyräkkä ohitse, joka teki monesta päivästä harmaan, sateisen ja tuulisen. Ilmat viilenivät mukavasti ja päivät ovat lyhentyneet. Pimeä tulee jo seitsemältä ja aamulla valkenee vasta hetken ennen kahdeksaa.

Ville on ollut hyvin hoppuisa ja on laukkuuttanut uutta työtoveriaan Saraa eri laivoilla. Nytkin he ovat jossain Cosumelin suunnalla hikoilemassa. Sentään jotain elämyksellistäkin mahtuu mukaan, sillä Sara sai villittyä Villen ylittämään itsensä ja loikkaamaan ulos liikkuvasta lentokoneesta. Se oli sellainen tandem-hyppy, ei kuitenkaan Sara ja Ville, vaan molemmat erikseen ihan ammattilaisten kanssa. Pääsin mukaan ikuistamaan tapahtumaa eri kameroilla. Se oli hauska aamupäivän retki, josta riittää pohdittavaa pitkäksi aikaa. Varsinkin kun hyppy oli ollut Villen "to-do" listalla 24 vuotta. Näin ne nuoret laittaa keski-ikäisiin vauhtia, kun miettii asiaa vaikka siltä kannalta että Ville on miettinyt asiaa lähes yhtä pitkään kun Sara on elänyt :-D

Sara tutustutti koko perheen ameriikkalaiseen perinnelajiin, sillä kävimme yhdessä keilaamassa. Veli ei olisi millään halunnut lähteä, mutta nyt hän ei muuta haluaisi tehdäkään :-) Se oli hauskaa ajanviettoa ihan kaikkien mielestä.

Meidän pitkäaikaisin vieraamme on myös lähtökuopissa. Janne-eno on kotiutumassa alkuviikosta, niin se kolmekuukautta hurahti vieri-&valohoidossa. Hyvin on saatu Hyytelö-Eno kasattua ja luottavaisin mielin laitamme hänet koneeseen kohti uusia seikkailuja ja elämän haasteita. Mutta nyt on pimeä laskeutunut ja on aika hiippailla naapureiden ovien taakse. BUU vaan sinnekin!

Rohkeat hyppääjät lähestymässä "lentokenttää".

Evergladesin reunalla yksi kone ja vain yksi tie ylös.

Siinä se, kiitorata!

Asiasta pitää varoittaa! Viesti meni perille kun oli nuppi mukana myös paluumatkalla.

Kierrätystaidetta.

Se suuripäisin kurpitsa yhdistettynä jouluvaloihin, toimii!

Mr. Urpo vahtii pikku pumpkineja joista yksi on jo täynnä karkkia!

The Trick&Treat Tour 2014 lähtökuopissa.

Ensimmäisessä talossa ei ollut kotona kuin haamuja.

Yli kymmenen tölliä tuli kierrettyä, reippaita ovat nuo nuoret miehet!

Kaaosvuodet?

Nykyisin ei ole muodikasta puhua elämän ruuhkavuosista, vaan ennemminkin kaaosvuosista. Tämä aika on juuri sitä kun lapset ovat pieniä, luodaan uraa jne. Kaikkea on kauheasti ja aina kova hoppu. Unta ei saa lähellekään tarpeeksi ja omat urheilu- ja ruokailutottumukset ovat noh- kaoottisia. Tunnistan ongelmakentän ja dadaa- voin iloisena julistaa PerheLeinon kaaosvuodet ohitetuiksi!

Ja mitenkäs tähän lopputulemaan voidaan päästä? Yksi keskeinen tekijä on lasten ikä. Pojat ovat 9 ja 11 vuotiaita, joten elämme juurikin sitä parasta vaihetta ennenkuin hirmuinen murrosikä iskee. Heidät on kohtuullisen helppoa houkutella mukaan retkille, mutta silti he pärjäävät jo tovin myös keskenään. Vanhemmilla on aikaa harrastaa ja yöuntakin saa riittävästi kun vaan itse malttaa mennä ajoissa nukkumaan. Ruokaa tehdään enemmän yhdessä ja vähemmän eineksistä. Lähes päivittäin kokoonnumme saman pöydän ääreen syömään ja juttelemaan mukavia. Arkeen mahtuu aitoja kohtaamisia.

Vaikka elämää rytmittää tietynlainen arki ja tylsätkin velvollisuudet, niin silti nekin jaksaa nykyisin ottaa positiiviselta kannalta (ainakin enimmäkseen). Jos ei ehditä siivoamaan, niin sitten eletään sotkussa ja putsataan nurkat kun ehditään. Yksi hyvä piirre on myös se, että kotiin mahtuu myös vanhempien huonoja päiviä eli kaikki voivat olla rennommin sitä miltä tuntuu. Joskus varoventtiili vaan pamahtaa, mutta nämäkin tilanteet on opittu luovimaan puhumalla. Pienet tärkeät sanat ovat kovassa käytössä.

Tänään tuijottelimme pimeällä takapihalla meren yllä loistavaa kuuta. Velillä on koulutehtävänä tarkkailla seuraavan 30 päivän aikana kuun muotoa. Tänään olikin täysikuu. Samaa kuuta ovat tuijoitelleet jo kaukaisimmatkin esi-isämme. Pitääkin ottaa se huomenna puheeksi Velin kanssa <3 Tässä muutama photo viimeisimmältä kanoottiretkeltä josta tuli myös SUP retki :-) Joillekin vieläpä ihan eka...

Veikalla löytyi tasapaino kuin itsestään, synnynnäinen SUPpaaja.

Ruuhkaa joella.

Velin tyylinäyte.

Henttu ja Tenttu vetää perinteiseen stailiin tuplakajakilla.

Dry Tortugas

Mummoleinon syysloma mahdollisti kodista irtautumisen aivan vain kahdestaan. Sponsoriksi minilomalle saatiin yllättäen Ford, sillä he laittoivat postissa tulemaan 500 dollarin shekin. Oli nääs käynyt niin ikävästi, että heidän laskelmansa hybridiautomme kulutuksesta olivat menneet poskelleen ja tällä summalla sitten hyviteltiin bensakuluja. Eipä olisi arvannut että perheen paras säästöpossu olisi Hilja, tuo hiljainen auto jolla arkiajot sujuu pelkästään akkuja lataamalla. Ja nyt puhutaan autosta, kuljettajan akut on sitten erikseen!

Maanantaina ajelimme aamusta Miamiin ja sillä välin kun perheen arkeologi tutustui Stone Circleen (jota paikalliseksi Stone Hengeksikin kutsutaan), kävi perheen pää työpalaverissa. Kivikehä on kiinnostavassa paikassa aivan joen suulla ja siellä oli kiva fiilistellä rantatörmällä. Itse kivikehä oli paalun jälkiä ympyrän muodossa, josta ei juurikaan saanut käsitystä arkeologisten kaivausten ja puistoennallistuksen jälkeen. Kaunis vihreä paikka keskellä ydinkeskustan korkeita taloja. Alueella oli koirien ulkoilutus kielletty, mutta juurikin karvaisia ystäviä siellä kävi iloittelemassa. Onneksi Miamissa ei oteta kaikkia sääntöjä niin tosissaan.

Viereinen tölli, taisi olla hotelli.

Autiotalo?

Ohikiitävää jokiliikennettä. Nostosillat on joteskin Rock. Välillä pitää vain päästää kiireestä irti kun tie nousee pystyyn.

Kivikehä ennallistettuna. Ai ei erotu kuvassa? No ei se erottunut kyllä maastossakaan :-D

Aamulla olikin yllätys edessä, sillä Dry Tortugasille lähtö tapahtui klo 6:45. Oli pimeää ja satoi vettä! Merikin oli tutunoloisen harmaa. Katamaraanilla suojelualueelle meneminen kesti reilut pari tuntia ja sinä aikana sadekin ymmärsi loppua. Saavuimme Fort Jeffersoniin ja astuimme jälleen uuteen ulottuvuuteen. Linnoitus on hyvin kuuluisa massiivisuudestaan ja teknologisesta edistyksellisyydestään omana aikanaan (rakentaminen alkoi 1840-luvulla). Myös "keskellä" Meksikonlahtea on valtavan hienot sukellus ja snorklausmaastot. Päätimme aloittaa tutustumisen linnoitukseen veden alta ja vedimme uikkarit ja räpylät jalkaan. Tästä on käytettävissä vain GoPro kuvaa jonka editointia saamme hieman odotella, sorry!

Linnoitus oli erittäin vaikuttava vierailukohde ja jos eksyy Key Westiin, niin kannattaa toki varata päivä ja mennä vielä kauemmas kaikesta.

Rantamuodostelmaa.

Hetken kuvittelin jo nähneeni pääkallon, mutta se olikin styroksinen verkon koho.

Me tulimme katamaraanilla joka kesti reilut pari tuntia, vesitasolla olisi päässyt pikaisemmin perille.

Linnoituksen sisäpihaa.

Vallihautaa.

Ihan loistava opastus!

Linnoituksen majakan jämät.

Uusi ranskalainen ystävämme linnoituksen harjanteella.

Onneksi oli pilvinen päivä.

Mr. Ville.

Massiivinen on, sano!

Ympäristö ei ole ollut armollinen tykkiaukkojen rautaluukuille.

Tykinkuulat kuumennettiin erityisessä uunissa.

Kuubalaisia nousee maihin pikku purkeilla.

Linnoituksen portti vallihaudan takana. Edustalla symbolinen ankkuri.

Lokakuun tunnelmia

Syyskuu vaihtui lokakuuksi ja kotiinpaluu on yhä enemmän mielessä. Sitä yrittää aamulenkeillä kohota arjen yläpuolelle ja katsella maisemaa ainutkertaisuuden linssien läpi. Tänään matkan varrelle osui keskenkasvuinen koira, joka teki kunniakierroksen niin lujaa kuin jaloista lähti. Vaikka temppu oli pedagokisesti varmasti suuri virheliike, ei se estänyt minua ja koiran isäntää nauramasta ääneen. Lisää tuollaista spontaania iloittelua kiitos!

Tänään on se hetki kun Mummoleinon kahden viikon loma loppuu. Pojat ovat siitä kovin harmissaan, vaikka hyvin he harminsa peittävät pelimaailmaansa. Saa nähdä riittääkö rautakanki irroittamaan heidät koneista lentokenttäkeikkaa varten.

Uusi urheiluharrastus on nyt laajentunut perheessä kun Jaana-tädin rullaluistimet vaihtoivat mannerta (Kiitos!). Kas, nehän ovat Veikalle juurikin sopivat ja Velille haettiin vielä omat urheilukaupasta. Perjantai iltaa vieteltiin luonnonpuistossa rullailen. Janne-eno armahdettiin flunssan kanssa istuksimaan rantatörmälle, muut hikoilimme kuin saunassa. Lokakuu ei ole vielä tuonut armollisuutta ulkolämpötiloihin.