Vauvarokko

Voisihan sitä kuvitella tähän ikään mennessä sairastaneensa edes vauvarokon, mutta mitä vielä, kun kerran on tarjolla tällainen virus niin ainahan se on kiva saada tauti. Suomen kieli on kyllä positiivinen, saaminen on yleensä jotain hauskempaa kuin tämä. Aikuisena vauvarokko ei sentään ole ihan niin totaalinen kuin pienemmillä lapsilla. Riittää kun kuumeilee ja elimistö sekoilee. Eilen olin jo omasta mielestäni ihan jees, pojat kyllä sanoivat ettei kannattaisi mennä karate-tunnille, mutta olin pitelemätön. Olin valmis esittämään juuri opitun formin ja tulin kotiin vyötä heiluttaen; kas siinä on keltaisen vyön ensimmäinen straippi! Voi sitä onnistumisen iloa.

Tänään sitten vauvarokko nappasi taas puntista kiinni ja muistutti olemassaolostaan. Se kun on toiselta nimeltään kolmen päivän kuume ja kuvittelin selviäväni kahdella. Mistä olen niin vakuuttunut  taudin diagnoosista? Tauti jylläsi Aholoiden perheessä juuri ennen kuin he läksivät kesäksi Suomeen. Ei siinä vielä mitään että kaikki kolme lasta ehtivät sairastamaan, mutta kun se kaatoi Mikonkin, niin johan se oli uskottava että aikuinenkin voi sen sairastaa. Toivottavasti Susanna on sairastanut taudin aiemmin, ei ole kivaa matkustaa pienten lasten kanssa jos ei itse ole kunnossa. Onneksi saimme hoitaaksemme Violan kasvattamat kukat, ei tule liian kova ikävä niitä vipeltäjiä. Isona niistä tulee auringonkukkia!