FB:ssä on kiertänyt arkihaaste-kampanja jossa ihmiset ovat viiden päivän ajan postanneet omia arkikuviaan. Se on ollut tosi kiva ja vain mielikuvitus on ollut rajana arkisissa jutuissa. Itsekin olen osallistunut kampanjaan ja yhden aihe oli paikallinen luonto. Nyt kun ollaan saatu jo käärmehavaintokin keskeltä pihaa niin riittähän siinä ihmettelemistä. Tänä aamuna astellessani silmät sikkurassa kylppäriin törmäsin ensi töikseni mittavan kokoiseen torakkaan. Se oli päättänyt heittää henkensä teatraalisesti keskelle lattiaa... Ihailin sen valtavia sarvia hetken, hain purkin ja kyyditsin raadon pihalle. Ajattelin Wall-e:n ystävä torakkaa ja mietin miten media muokaa maailmankuvaamme.
Ameriikassa ihmisten pelkojen lietsominen on erittäin taidokasta. Nyt kun tiedemiehet ovat saaneet syvänmeren havaintoja mahdollisesta älyllisestä elämästä, on tästäkin erittäin kiinnostavasta uutisesta tehty sellainen kauhuskenaario että yöunet menee. Veli ilmoitti ettei enää ikinä suostu uimaan meressä. Käytin kaiken tieteellisen argumentaationi, jotta sain vakuutettua hänet ettei näitä asioita ole syytä pelätä, vaan voi ennemminkin kiinnostuneena odottaa lisätietoa asiasta. Jos hyvin käy, voi hänestä isona tulla syvänmeren tukija joka selvittää lopulta tämän arvoituksen; onko siellä ihmisen sukulainen joka oikeasti fisustaa itse tekemillään aseilla ja asustaa veden alla?
Tänään on Memorial Day eli kunnioitamme kaikkia sotatoimissa menehtyneitä. Koulut ovat kiinni ja merimies on taas merillä. Eihän meillä ole mitään perinteitä tällaiseen juhlapäivään liittyen, mutta silti on tylsää kun Ville on reissussa. Eihän me koskaan valiteta, vaan urhoollisesti porskutellaan läpi arkipyhien, mutta saahan sitä silti ikävä olla vaikkei ikävää olisikaan. Päivän ohjelmanumeroksi valittiin vierailu kirjakaupassa. Eilen käytiin jo sijoittamassa Velin syntymäpäivärahat uuteen legopakettiin. Tosiaan, meidän perheen nuorimmainenkin on nyt yhdeksän vuotta! Se tuleva syvänmeren spesialisti <3
No comments:
Post a Comment