Vauvarokko

Voisihan sitä kuvitella tähän ikään mennessä sairastaneensa edes vauvarokon, mutta mitä vielä, kun kerran on tarjolla tällainen virus niin ainahan se on kiva saada tauti. Suomen kieli on kyllä positiivinen, saaminen on yleensä jotain hauskempaa kuin tämä. Aikuisena vauvarokko ei sentään ole ihan niin totaalinen kuin pienemmillä lapsilla. Riittää kun kuumeilee ja elimistö sekoilee. Eilen olin jo omasta mielestäni ihan jees, pojat kyllä sanoivat ettei kannattaisi mennä karate-tunnille, mutta olin pitelemätön. Olin valmis esittämään juuri opitun formin ja tulin kotiin vyötä heiluttaen; kas siinä on keltaisen vyön ensimmäinen straippi! Voi sitä onnistumisen iloa.

Tänään sitten vauvarokko nappasi taas puntista kiinni ja muistutti olemassaolostaan. Se kun on toiselta nimeltään kolmen päivän kuume ja kuvittelin selviäväni kahdella. Mistä olen niin vakuuttunut  taudin diagnoosista? Tauti jylläsi Aholoiden perheessä juuri ennen kuin he läksivät kesäksi Suomeen. Ei siinä vielä mitään että kaikki kolme lasta ehtivät sairastamaan, mutta kun se kaatoi Mikonkin, niin johan se oli uskottava että aikuinenkin voi sen sairastaa. Toivottavasti Susanna on sairastanut taudin aiemmin, ei ole kivaa matkustaa pienten lasten kanssa jos ei itse ole kunnossa. Onneksi saimme hoitaaksemme Violan kasvattamat kukat, ei tule liian kova ikävä niitä vipeltäjiä. Isona niistä tulee auringonkukkia!

Arkihaasteena arkipyhät

FB:ssä on kiertänyt arkihaaste-kampanja jossa ihmiset ovat viiden päivän ajan postanneet omia arkikuviaan. Se on ollut tosi kiva ja vain mielikuvitus on ollut rajana arkisissa jutuissa. Itsekin olen osallistunut kampanjaan ja yhden aihe oli paikallinen luonto. Nyt kun ollaan saatu jo käärmehavaintokin keskeltä pihaa niin riittähän siinä ihmettelemistä. Tänä aamuna astellessani silmät sikkurassa kylppäriin törmäsin ensi töikseni mittavan kokoiseen torakkaan. Se oli päättänyt heittää henkensä teatraalisesti keskelle lattiaa... Ihailin sen  valtavia sarvia hetken, hain purkin ja kyyditsin raadon pihalle. Ajattelin Wall-e:n ystävä torakkaa ja mietin miten media muokaa maailmankuvaamme.

Ameriikassa ihmisten pelkojen lietsominen on erittäin taidokasta. Nyt kun tiedemiehet ovat saaneet syvänmeren havaintoja mahdollisesta älyllisestä elämästä, on tästäkin erittäin kiinnostavasta uutisesta tehty sellainen kauhuskenaario että yöunet menee. Veli ilmoitti ettei enää ikinä suostu uimaan meressä. Käytin kaiken tieteellisen argumentaationi, jotta sain vakuutettua hänet ettei näitä asioita ole syytä pelätä, vaan voi ennemminkin kiinnostuneena odottaa lisätietoa asiasta. Jos hyvin käy, voi hänestä isona tulla syvänmeren tukija joka selvittää lopulta tämän arvoituksen; onko siellä ihmisen sukulainen joka oikeasti fisustaa itse tekemillään aseilla ja asustaa veden alla?

Tänään on Memorial Day eli kunnioitamme kaikkia sotatoimissa menehtyneitä. Koulut ovat kiinni ja merimies on taas merillä. Eihän meillä ole mitään perinteitä tällaiseen juhlapäivään liittyen, mutta silti on tylsää kun Ville on reissussa. Eihän me koskaan valiteta, vaan urhoollisesti porskutellaan läpi arkipyhien, mutta saahan sitä silti ikävä olla vaikkei ikävää olisikaan. Päivän ohjelmanumeroksi valittiin vierailu kirjakaupassa. Eilen käytiin jo sijoittamassa Velin syntymäpäivärahat uuteen legopakettiin. Tosiaan, meidän perheen nuorimmainenkin on nyt yhdeksän vuotta! Se tuleva syvänmeren spesialisti <3

Viisi viikkoa vieraita...

… siinäpä hyvä syy miksei blogi ole päivittynyt. Arki on aina erilaista kun kotona on vierailijoita. Tänään vikat lomalaiset lähtivät takaisin kotimatkalle selvästi virkistyneinä. Floridassa on elämyksellistä ja helppoa olla, on se vaan nyt niiin moneen kertaan nähty… vinkkinä vaan teille jotka vielä mietitte täällä vierailua!

Tänään pääsin rannalla ensimmäistä kertaa opastamaan turisteja espanjaksi. Eipä ole mennyt sekään oppi harakoille, kummasti sellaisesta tulee onnellinen olo kun suomalaisena uskaltaa täydellisen vajaavaisella kielitaidolla heittäytyä juttusille. Ja olla vieläpä avuksi! Samaisessa kohtaa meren rannassa on muutenkin tapahtunut jänniä: yhtenä aamuna näin kaksi delfiiniä ja tänään rantaan oli ilmestynyt ensimmäinen kilpikonnan pesä. Keräillessäni muoviroskia sain lahjoituksen vastaan tulevalta naiselta, jonka oma pussi oli unohtunut. Pian eräs gentleman huuteli aurinkotuolistaan kaipaanko ylimääräistä pussia, eipä tällaistakaan kassien heilutusta ole ennen rannalla tavattu! Johan se kelpasi: sain kerättyä kaksi kassillista muovia pois kilpikonnaäitien masuista.

Muita uutisaiheita lienee perheen karateoppilaiden siirtymiset seuraavalle tasolle. Aikuiset ovat nyt keltavöisiä ja lapset askeleen ylempänä oransseilla vöillään. Perheen kaikki äijät ovat myös aloittaneet sparrauksen. Asianmukaiset suojat ostettiin synttärilahjoiksi, sparrauksessa kun otetaan kontaktia ja aikuisten puolella jo ihan tosissaankin. Ville pääsi heti testaamaan omia rajojaan kolmannen asteen mustavöisen mestarinyrkkeilijän kanssa. Voi sitä onnen määrää, tuollainen hikijumppa se vasta pistää kropan täyteen endorfiinia.

Viime aikojen tapahtumista lienee merkittävin eiliset Veikan 11-vuotis synttärit. Odotimme kaikki jännityksellä mitä juhlista tulee. Vieraiden lukumäärää oli vaikeaa arvioida, sillä juuri kukaan ei etukäteen soittanut ja varmistanut tuloaan. Lopulta uima-allas oli täynnä porukkaa ja ilo ylimmillään. Yksi hengenpelastustehtävä jouduttiin suorittamaan, sillä juhlavieraan pikkuveli ei ymmärtänyt rajallista uimataitoaan, eikä äitinsä napakoita käskyjä altaan reunalta. Kaverit olivat kuvailleet juhlia sanalla "epic" joten taidettiin onnistua järjestelyissä :-) Ja pikkuvelikin jäi henkiin ja selvisi ilman traumoja.