Lapsiperheen arki tuntuu välillä olevan etenemistä yhdestä flunssasta toiseen, välillä sekaan ujuttautuu muutama vatsatauti tai joku muu pöpöliini. Vaikeinta on tietää se hetki kun lopetetaan poteminen ja palataan normi päiväjärjestykseen. Täytyy miettiä taudin tarttuvaisuutta, potilaiden kuntoa, taudin kuvaa, kuun asentoa ja … ja… Eipä se päätös mennyt putkeen tälläkään kertaa! Viime viikon potemisen jälkeen maanantai aamun koittaessa pojat oli motivoitu lähtemään takaisin koulutielle. Ei ollut enää kuumetta, mutta ei kunto vielä ollut ihan paras mahdollinenkaan. Sen vuoksi ohjeistus oli ottaa rauhallisesti ja karatetreenit tuli jättää väliin.
Miten sitten kävikään? Koulussa olikin liikuntaviikon vuoro, joten toipilaiden kouluaamu oli alkanut kahden tunnin juoksuharjoituksilla (mahtui siihen mukaan myös venyttelyä ja palloharjoittelua, Veli täsmentää). Menin hakemaan sovitusti ajoissa poikia iltapäiväkerhosta ja siellähän he olivat rivissä kesken karatetreenien. Kaikki tämä oli vähän liikaa Velille, joka on taistellut tautia vastaan vitamiinien voimalla. Veikka on ehtinyt jo syömään antilooppi-kuurin ja vetää myös astmalääkitystä, hän myös ymmärsi lopettaa karatetreenit ajoissa, joten Mr. Veikka "pääsi" tänään myös kouluun. Eihän se tietysti tuntunut reilulta kun pikkuveli jäi kotiin lepuuttamaan. Ei se tuntunut vanhemmastakaan kovin mukavalta kun näki sen kaiken kalpeuden ja väsymyksen. Ehkä me kuitenkin ollaan liian luterilaisia velvollisuudentunteidemme kanssa… mutta iloinen asia on tietysti se että ahkeroiminen kannattaa. Velin opelta tuli viestiä että V oli pärjännyt hyvin mid-year kokeessa :-) Nyt jännitetään minkälaisen paperin Veikka tuo kotiin…
Illalla Ville on perheen ainoa toimiva jäsen ja hän pääsikin karatetreeneihin opettelemaan perussarjaa. Huomenna onkin sitten vanhempien kuristusharjoitukset ;-)
No comments:
Post a Comment