Puuhakas päivä. Kello soi aamulla kuudelta, joka on tutkijan lähtökäsky. Aktiivinen ryömintä saunakammaria muistuttavaan (seinäpanelointien lisäksi myös lämpötila) työhuoneeseen takapihalle. Hetimiten ankaraa myyrämäistä silmien räpyttelyä, alkaa se tekstikin hahmottua! Ennen yhdeksää kiropraktikolle väänneltäväksi, kurvaus kotiin ja kymmeneksi koululle tapaamaan koko perheen voimin uusia opettajia. Täällä tuntuu olevan yleistä opettajan ja luokkakavereiden vaihtuminen joka syksy. Pojilla kävi tuuri, uudet opet olivat tosi kivoja ja muutama tuttu kaverikin löytyi porukasta!
Koulusta saa kesän alussa käteen hankitalistan tavaroista, jotka lapsella pitää olla mukana koulun alkaessa. Lähes samanlaisen listan kanssa pyörimme lähikaupassa poikien mennessä kouluun helmikuussa. Hankitaretki ahdisti jo etukäteen, joten Ville kannusti menemään Office Depotiin ilman lapsia. Se oli järkiratkaisu, heti ovella myyjä tuli avustamaan ja nevoi mistä löytyy tarvikkeet. Sen jälkeen toinen myyjä avusti loppuun asti koko listan kanssa, eihän siihen mennyt kuin reilu tunti. Hänenkin kielitaitonsa lopulta loppui kohdassa "4 Plain Paper Duo-Tang Folders". Onneksi kassalla osasivat neuvoa senkin erikoistuotteen (tietynlainen muovikansio). Onnittelin itseäni, kun kassaneiti vielä totesi että olen hyvissä ajoin liikkeellä. Viikonloppuna on kuulema täysi rähinä päällä, useammat koulut alkavat maanantaina. Lohdullista että täälläkin ihmiset ovat enempi ruoskimassa sitä kuollutta hevosta!
Sama meininki näkyi lääkärissä. Lapsilla täytyy olla lääkärintarkastus ja rokotustodistus päästäkseen kouluun. Vakkari lääkärimme ei ollut paikalla, joten saimme hänen kollegansa hoivaa. Ensimmäisenä hän totesi että rokotuksemme ovat ihan... sekaisin ja oli silminnähden ahdistunut. Vakuutimme Villen kanssa ettei syytä huoleen, kaikki on tarkastettu jo talvella! Nyt tarvitaan vain Hepatiitti B:n vahvistusrokotus. Hetken mietittyään lääkäri päätti luottaa meidän vakuutteluihin ja tarkastus saattoi jatkua. Verikokeen ja rokotuksen jälkeen molemmat pojat olivat huulet valkoisina ja taju alkoi painua ns. kankaalle. Kiireesti koivet ylös ja vettä koneeseen!
Lääkärikäyntiin meni jälleen se vakiot kaksi tuntia. Tällä kertaa vietimme odotushuoneessa reilun tunnin ja sehän oli tietysi suurta hupia. Paikka oli ammuttu täyteen ja siinä oli hyvä tilaisuus tarkkailla erilaisten lapsiperheiden elämänmenoa. Lähes kaikki etnisyydet olivat edustettuina, ihmiset ovat vain niin kauniita, erityisesti eriväriset lapsukaiset! Vähän hämmentää miten toiset ovat niin epäkohteliaita. Yksi perheenisi nalkutti vaimolleen, miten hän oli sanonut että pitäisi tulla aikaisin aamulla, ettei olisi tarvinnut jonottaa. Nuori mies moitti tulevan lapsensa äitiä, hänellä on vain 2,5 tuntia aikaa, eikä hän ymmärrä miksi he ovat täällä, kun ei se lääkäri kuitenkaan voi tehdä mitään... Yksi väsynyt äiti vauvansa kanssa oli ottanut oman äitinsä mukaan. Täytyy sanoa ettei heillä kummallakaan ollut ymmärrystä vauvan hoidosta. Sen vuoksi olikin aika luontevaa myöhemmin kuulla viereisestä huoneesta "You are the doctor, do something, examine the baby"! Rauhallinen tohtorin ääni vastaa että vauveli on ihan terve. Osoitukseksi tästä lepertelee vauvakielellä, johon vauva vastaa iloisena- vihdoinkin joku joka ymmärtää!
No comments:
Post a Comment