27.8.2013

Tänään oli tällainen HBD päivä- vanhenemisvuorossa Ville. Työkaverit olivat järjestäneet lounasravintolaan yllätyksen, Ville sai syntymäpäiväsankarin kohtelun :-) Kakusta ei kuitenkaan loikannut kukaan pelkissä tangoissa eli vielä olisi varaa kiriä. Töiden jälkeen jatkettiin herkuttelulinjalla, syötiin donitseja ja cupcakeja naamat ruskeiksi. Lennin ja Violan onnea oli vaikea kätkeä <3

Ville oli etukäteen sanonut ettei hänelle tarvisi ostaa syntymäpäivälahjaa. Jatkoimme elämys-linjalla ja hankimme Villelle lahjakortin Fort Lauderdalen ympäristön tutustumislennolle. Pienkoneeseen mahtuu kaksi matkustajaa, joten nyt kisaamme poikien kanssa siitä kuka pääsee mukaan. Pojathan ovat lentäneet pienkoneella kerran aiemminkin. Tuolloin Veli nukahti lennolla niin ettei herännyt ennenkuin kone oli siirretty jo pois kentältä. Siinä se kuorsasi luurit korvilla, meidän Mauno Ahonen. Rentoa porukkaa nämä Leinon äijät!

Yritin puristella Villeltä jotain legendaarisia tunnelmia tähän kohtaan 42. Ainoa spontaani huokaus sohvalta kuului "tuntuupa vanhalta!" Arkeologin kanssa naimisissa olemisessa on se hyvä puoli ettei vanheneminen vähennä arvostusta, päinvastoin <3

24.8.2013

Jännä päivä! Saimme kylään Suvin, Johanin ja Brianin. Kielikylpyä molempiin suuntiin ja uima-altaassa peuhaamista. Illalla suuntasimme kohti etelää ja suurta stadionia. Brian oli onnistunut saamaan vapaalippuja matsiin Miami Dolphins vastaan Tampa Bay ja lajihan oli luonnollisesti ameriikkalainen jalkapallo. Urheilukulttuuri on täällä aika erikoista. Parkkialue avataan neljä tuntia ennen matsia, joka tarkoittaa sitä, että jengi ottaa grillit mukaan ja menee hengaileen fani-paidat päällä stadionin kupeeseen. Tälle toiminnalle on olemassa ihan oma englannin sanansa "tailgating" eli käytännössä toiminta keskittyy auton takakontin liepeille.

Stadion käyttätytyminen oli hyvin rauhallista. Oli hauskaa olla katsomossa ihan pihalla pelin säännöistä ja huomata miten kaikki katsojat reagoivat samalla tavalla kentän tapahtumiin. Vastustajan menestykselle ei todellakaan taputettu, edes kohteliaasti. Katsomo ei ollut läheskään täynnä, sillä kyse oli ennen varsinaista sarjan alkua pelatusta pelistä. Huomion arvoista oli rotu- ja ikäjakauma; vauvasta vaariin kaikissa etnisyyksissä. Nyt erikoisuutena oli kesäleirien pikku Cheerleaderit ja tuoreet palloilijat, ehkä se selittääkin lapsiperheiden määrän katsomossa... Cheerleadereista en oikein voi kommentoida muuta kuin että asiaan liittyvät stereotypiat saivat vahvistusta ;-) Myönnän että olimme kaikki tosi innoissamme pelistä ja koko puuhasta, ehkä tästä täytyy ryhtyä opettelemaan pelin sääntöjä ja hankkia ne fanipaidat koko perheelle! Mutta voi ja vau sitä pallon lentoa- meinasi tuokin mega-colosseum käydä pieneksi.

Tarjolla olisi ollut myös riksakyytiä, mutta reippaina tietysti kävelimme oikealle portille.

Stadion oli val-ta-va. Jotenkin tuli Colosseum olo.

Isot ja pienet cheerleaderit sekaisin.

Kunniakuja valmiina delfiineille...

... ja delfiinit teputtavat kentälle.

18.8.2013

Kesäloman viimeinen viikonloppu ja pojat saivat suunnitella ohjelman. Ei muuten menty museoihin eikä huvipuistoihin! Ehkä meillä on ollut liian vauhdikas kesä, sillä kumpikin oli vahvasti sitä mieltä ettei mennä yhtään mihinkään! Ollaan vain kotona, ihan rauhassa! Sehän vallan mainiosti sopi myös vanhemmille. Saatiin kuitenkin neuvoteltua molemmille illoille rantakeikat, sillä nyt on todella helpotus päästä meren rannalle jossa ilma liikkuu viilentävästi. Aallokko oli aikamoinen ja meri täynnä erilaista kasvinjämää, jotka kaikki löytyivät hyvin varastoituina uikkareista.

Tämä jatkuva yli 30 asteen lämpötila on aika uuvuttavaa. On siinä se hyvä puoli että uima-altaan vesi on nyt sopivan lämpöistä. Veli on aloittanut uransa uimaopena ja tässä kannustavassa valmennuksessa olen opetellut uimaan perhosta ja loikkaamaan altaaseen. Välillä uidaan kilpaa. Roolien vaihtuminen on erittäin virkistävää molemmille. Tähän sopiikin pätkä intialaista viisautta:

 "Do not treat children as children, or minimize them. Treat them as your equal. A child should not think that it is someone small and insignificant. You have to treat it as your equal - this is very important.
Up to 6 years, treat him like a King; to the twelve, treat them as a Prince; and after twelve, treat them as a friend."

SRI BHAGWAN:

20.8.2013

Toinen koulupäivä ja meininki oli jo hetipaljon rennompaa. Floridassa luokkakoot ovat myös määritellyt. Poikien ikäsisiä saa olla 18 samalla luokalla. Viidennestä luokasta eteenpäin yhdellä opettajalla voi olla 22 oppilasta. Yleensä luokassa on vielä vapaaehtoinen avustaja. Taisinkin aikaisemmin jo kertoa miten vapaaehtoistyö on myös kouluille erittäin tärkeä asia. Eikä siitä verottaja perään huutele ;-) Ilmoittauduin jo vanhempainyhdistykseen, mutta vielä pitäisi saada sosiaaliturvatunnus ja ajokortti, jotta voisi rekisteröityä virallisesti. Harmittavaa kun toinen hakukierroskaan ei ole vielä kantanut hedelmää eli sosiaaliturvakortti ei ole kolissut postilaatikkoon. Täytyy varmaankin taas hakeutua toimistoon kyselemään mikä tälläerää meni pieleen ;-)

Pikkuninjoilla oli tänään ollut jo ensimmäinen karate-harjoitus. Veikka oli saanut harjoitusvastukseksi oranssivöisen tytön. Vastustaja oli hyvin kohtelias ja taitava, tuumaili Veikka. Velillä oli vastassa keltavöinen tyttö, joka oli myös hyvä. Ipis oli selvästi viihtyisä paikka, sillä Veikka totesi odottavansa sitä koko päivän! Täällä vanhemmat tekevät tyypillisesti hyvin pitkiä työpäiviä, joten poikienkin ipis jatkuu klo 18:30 asti. Ei siinä hirveästi jää perheelle yhteistä aikaa, sillä nukkumaan pitäisi käydä klo 21. Onneksi meidän molempien työt ovat osoitteensa suhteen joustavia, joten poikien päivät eivät koskaan veny niin pitkiksi! Nytkin illan tunnit tuntuvat loppuvan kesken, sillä päivän tapahtumissa on yllin kyllin purkamista ja vielä kotiläksyt päälle. Ne voisi periaatteessa tehdä iltapäiväkerhossa, mutta molemmat pojat tarvitsevat vielä kielellistä tukea selvitäkseen tehtävistä. Uskomattoman paljon saukonpojat jo osaavat englantia, mutta uskomattoman paljon on myös opittavaa uudessa kielessä!

19.8.2013

Meillä asuu nyt tästä eteenpäin kaksi valkoista ninjaa. Poikien koulu alkoi tänään ja samalla uusi iltapäiväkerho. Päivä oli ladattu jännityksellä, sillä olihan edessä uusi opettaja, uusi luokka ja kokonainenen iltapäivä hanskattavaksi. Veikka oli päivän sankari pelastaen Velin ylimääräiseltä bussiajelulta. Saattajana toiminut vapaaehtoismummo olisi lykännyt Velin koulubussiin. Veikka ehti hätiin kertomaan että menevät Kimlingsin after care- minibussiin.

Viime syksynä usemapi lapsi oli reissannut kotimatkan aika pitkäksi kun konseptit olivat koulukyydityksissä sekaisin. Aina kun ei ekakertalaiset muista missä piti jäädä pois kyydistä, mikä olikaan oma sukunimi saatikka vanhempien nimet (mom ja dad ei oikein auta löytämään oikeita vanhempia). Tiettävästi yhtäkään lasta ei ole hukattu, mutta taatusti aiheutettu useampia traumoja! Juuri uutisissa kerrottiin miten yksi lapsi oli jätetty vahingossa väärään kaupunkiin. Ja televisiokameroiden eteen marssitettiin itkeviä kuudesluokkalaisia, jotka oli jätetty väärään paikkaan... No nyt ne traumat on viimeistään aiheutettu ;-)

Koulureppu oli palatessa pullollaan erilaisia planketteja täytettäväksi. Niissä kysytään mm. onko olemassa oikeuden määräys, jossa todetaan ettei toinen vanhempi saa olla tekemisisssä lapsen kanssa. Samoin niissä kysytään lapsen rotua. Ville kehoitti laittamaan rastin eri ruutuun, sillä oppimistavoitteet määräytyvät rodun mukaan (korkeimmat tavoitteet on aasialaisille). Tästä on tosin menossa kantelu, sillä se ei ole tasa-arvoista kohtelua. No hei, ei se ole ainoa nolo asia täällä!

Toinen päivän sankari oli ehdottomasti Ville. Hän otti oma-aloitteisesti vastuun poikien eväslounaista. Kello kuusi aamulla tämä maailman aamu-unisin iskä oli vallannut keittiön ja puuhasi keskittyneesti keitellen pastaa ja lämmitellen kanasen palasia. Palattuaan pojat antoivat murskakrittiikkiä, muuten hyvä, mutta eväskassit olivat menneet sekaisin :-) Noh, huomenna uusi yritys <3

Liikkuvasta ninjasta on vaikea saada tarkkaa kuvaa.

Kunhan vähän treenaavat niin laitetaan videota :-)

16.8.2013

Puuhakas päivä. Kello soi aamulla kuudelta, joka on tutkijan lähtökäsky. Aktiivinen ryömintä saunakammaria muistuttavaan (seinäpanelointien lisäksi myös lämpötila) työhuoneeseen takapihalle.  Hetimiten ankaraa myyrämäistä silmien räpyttelyä, alkaa se tekstikin hahmottua! Ennen yhdeksää kiropraktikolle väänneltäväksi, kurvaus kotiin ja kymmeneksi koululle tapaamaan koko perheen voimin uusia opettajia. Täällä tuntuu olevan yleistä opettajan ja luokkakavereiden vaihtuminen joka syksy. Pojilla kävi tuuri, uudet opet olivat tosi kivoja ja muutama tuttu kaverikin löytyi porukasta!

Koulusta saa kesän alussa käteen hankitalistan tavaroista, jotka lapsella pitää olla mukana koulun alkaessa. Lähes samanlaisen listan kanssa pyörimme lähikaupassa poikien mennessä kouluun helmikuussa. Hankitaretki ahdisti jo etukäteen, joten Ville kannusti menemään Office Depotiin ilman lapsia. Se oli järkiratkaisu, heti ovella myyjä tuli avustamaan ja nevoi mistä löytyy tarvikkeet. Sen jälkeen toinen myyjä avusti loppuun asti koko listan kanssa, eihän siihen mennyt kuin reilu tunti. Hänenkin kielitaitonsa lopulta loppui kohdassa "4 Plain Paper Duo-Tang Folders". Onneksi kassalla osasivat neuvoa senkin erikoistuotteen (tietynlainen muovikansio). Onnittelin itseäni, kun kassaneiti vielä totesi että olen hyvissä ajoin liikkeellä. Viikonloppuna on kuulema täysi rähinä päällä, useammat koulut alkavat maanantaina. Lohdullista että täälläkin ihmiset ovat enempi ruoskimassa sitä kuollutta hevosta!

Sama meininki näkyi lääkärissä. Lapsilla täytyy olla lääkärintarkastus ja rokotustodistus päästäkseen kouluun. Vakkari lääkärimme ei ollut paikalla, joten saimme hänen kollegansa hoivaa. Ensimmäisenä hän totesi että rokotuksemme ovat ihan... sekaisin ja oli silminnähden ahdistunut. Vakuutimme Villen kanssa ettei syytä huoleen, kaikki on tarkastettu jo talvella! Nyt tarvitaan vain Hepatiitti B:n vahvistusrokotus. Hetken mietittyään lääkäri päätti luottaa meidän vakuutteluihin ja tarkastus saattoi jatkua. Verikokeen ja rokotuksen jälkeen molemmat pojat olivat huulet valkoisina ja taju alkoi painua ns. kankaalle. Kiireesti koivet ylös ja vettä koneeseen!

Lääkärikäyntiin meni jälleen se vakiot kaksi tuntia. Tällä kertaa vietimme odotushuoneessa reilun tunnin ja sehän oli tietysi suurta hupia. Paikka oli ammuttu täyteen ja siinä oli hyvä tilaisuus tarkkailla erilaisten lapsiperheiden elämänmenoa. Lähes kaikki etnisyydet olivat edustettuina, ihmiset ovat vain niin kauniita, erityisesti eriväriset lapsukaiset! Vähän hämmentää miten toiset ovat niin epäkohteliaita. Yksi perheenisi nalkutti vaimolleen, miten hän oli sanonut että pitäisi tulla aikaisin aamulla, ettei olisi tarvinnut jonottaa. Nuori mies moitti tulevan lapsensa äitiä, hänellä on vain 2,5 tuntia aikaa, eikä hän ymmärrä miksi he ovat täällä, kun ei se lääkäri kuitenkaan voi tehdä mitään... Yksi väsynyt äiti vauvansa kanssa oli ottanut oman äitinsä mukaan. Täytyy sanoa ettei heillä kummallakaan ollut ymmärrystä vauvan hoidosta. Sen vuoksi olikin aika luontevaa myöhemmin kuulla viereisestä huoneesta "You are the doctor, do something, examine the baby"! Rauhallinen tohtorin ääni vastaa että vauveli on ihan terve. Osoitukseksi tästä lepertelee vauvakielellä, johon vauva vastaa iloisena- vihdoinkin joku joka ymmärtää!

13.8.2013

Tänään hävisivät kaikki urospuoliset kesähipit meidän osoitteesta, sillä Ville rahtasi lauman parturiin. Veikka totesi edellisenä päivänä olevansa kyllästynyt siihen että häntä luullaan tytöksi. Erityisesti uimatreeneissä, kun ihmiset odottavat näkevänsä bikinien yläosan ja häkeltyvät kun Veikka huolettomasti esiintyy yläosattomissa. On aivan totta ettei täällä katukuvassa näy pitkätukkaisia poikia. Meillä oli hauskaa miettiessä minkälaisen reaktion jengi täällä saisi, jos Veikan Suokin pitkätukkaiset luokkakaveri tulisivat vierailulle! Josta saammekin hyvä syyn toivottaa oikein onnistunutta koulun alkua Suokin ala-asteelle. Erityisen paljon onnea Mervi-opelle perhe-elämään <3

Löysimme pojille hyvän paikan koulun jälkeiseen iltapäivään. Kimling´s Academy of Martial Arts (http://www.kimlingsacademy.com) jossa pojat ryhtyvät treenaamaan karatea. Opisto hakee pikkubussilla pojat suoraan koulusta, joten perheen vanhempien työpäivät saavat lisäaikaa. Tämä on erityisesti väitöskirjan valmistumisen kannalta erittäin tervetullut uudistus. Samalla voidaan ottaa aikalisä kakkosauton hankinnan kanssa.

Johan me tosin kertaalleen löysimme itsemme minimyymälästä, mutta onneksi autokuume ei tuossa kohtaa ollut vielä päässyt ylitsevuotavaksi. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, on se kuitenkin vain ajan kysymys kun pihaamme kurvaa avomini! Voi tätä kuluttajan elämää jota lähdimme karkuun... mutta ollaanhan me toki ehditty esiintyä outoina eurooppalaisina. Olemme varmasti läheisen Country Clubin historian ainoat asiakkaat, jotka ovat ilmiintyneet uimatreeneihin fillareilla. Golfaamiseen keskittyvä klubi kun on pääsääntöisesti mesta, jossa esitellään omaa menestystä, eikä ajatella niinkään ympäristöä.

Tänään posti toi kirjan "Becoming a Supple Leopard, The Ultimate Guide to Resolving pain, Preventing injury, and optimizing Athletic Performance". (kiitos vinkistä Juzalle!) Nyt yritetään ratkaista käsiongelmat kirjaviisaudella, kun eihän Ville suostunut avustamaan sen irtisahaamisessa :-)

6.8.2013

Veli kertoo päivän tapahtumista:

Oltiin tänään toista päivää uimakoulussa. Käytiin ostamassa uudet hyvät uimalasit Veikalle ja Velille. Veli oppi tänään hyppäämään hienosti pää edellä altaaseen. Sitten vähän aikaa uimakoulun jälkeen mentiin mereen.

Veikka kertoo päivän tapahtumista:

Veikka oppi uimaan perhosta aika hyvin, samoin sammakkoa.

Ville kertoo päivän tapahtumista:

Ei mulla nyt oikeestaan mitään sen enempää. (Ville näpytteli tietokonetta samaan aikaan, joten ei siitä silloin oikein saa mitään irti).

Minna kertoo päivän tapahtumista:

Käsivaiva ei ota asettuakseen aktiivisista niksautteluista ja hieronnoista huolimatta. Kiropraktikko suositteli kolmannen polven akupunktiohoitajaa Dr. Brian Hania, joten varasin itselleni hoitoajan täksi aamuksi. Hanin putiikki sijaitsi puolen tunnin automatkan päässä ja etukäteen mietin miten ihmeessä löydän paikan, kun navigaattorit saattavat välillä erehtyä luoviin ratkaisuihin. Luottamusta ei lisännyt Hanin puoliso, joka neuvoi puhelimessa parhaansa mukaan (sen ja sen ravintolan vierestä, kohti kaksikerroksista taloa jne tämä kaikki iloisella kiinalaisella aksentilla) samalla kun kertoi, että heillä käy ainoastaan käteinen. Näin itseni jo jossain todella oudossa ja hämäräperäisessä paikassa, mutta lopulta hoitola oli helppo löytää, sillä paikassa oli myös iso yrttiputiikki.

Tohtori teki analyysinsä ja pyysi minua ottamaan paidan pois ja asettumaan hoitopöydälle makuulle. Tein työtä käskettyä jolloin tohtori hätääntyi, ei-ei- kun hän menee pois ja sitten kun olen valmis avaan oven. Ahaa, no niin- se olikin selästä avoin paita jonka hän oli laittanut pedille ja minun piti rauhassa pukeutua siihen. Voi huoh! Aina saa olla väärässä sketsissä näiden etikettivirheiden kanssa. Ensin hoidettiin kiinalainen hieronta, jonka jälkeen laitettiin läjäpäin neuloja selkään. Sitten vähän lämpöä kehiin ja kun neulat otettiin pois, niin suoritettiin perinteinen kuppaaminen eli laitettiin imukupit reijitettyihin kohtiin. Tohtori Han oli riemuissaan kun muutamasta reiästä tuli verta- se on kuulemma tosi hyvä. Enpä ole aiemmin ollut kupattavana, joten en oikein osannut ottaa kantaa asian erinomaisuuteen. Jäin vain miettimään vieläköhän Suomessa harjoitetaan kuppaamista?

Sitten vaan vaatteet päälle ja kassan kautta kotiin (200 taalaa). Tohtori Han sanoi että olen sen verran hyvässä kunnossa, ettei tarvitse tulla uudestaan (joka sai minut tietysti miettimään että kuinkakohan paljon ehdin sitä paitaa oikein nykäistä ylöspäin :-). Sain purkillisen mikrojäniksen papanoita, joita pitää vetää kahdeksan kaksi kertaa päivässä, jotta veri kulkee liian jäykissä lihaksissa. Sen lisäksi hoitolaastareita, jotka kuulema korvaavat hieronnan. Selkä on täynnä mustelmia, mutta mieli on hyvä! Jospa se käsikin näillä (ennakkoluulottomilla) hoidoilla suostuisi yhteistyöhön. Jos ei onnistu, taidan uhata mennä verstaalle ja sahata sen pois!

5.8.2013

Ameriikassahan lapset viettävät perinteisesti ison osaa kesästä erilaisilla leireillä. Meilläkin käytiin suuri leiri-keskustelu ennen kesäloman alkua ja päätimme jättää asian avoimeksi. Tänään pojat sitten aloittivat "kesäleirinsä", joka on läheisen Country Clubin uimakoulu (2 h päivässä). Kuvittelimme homman olevan leppoisaa tekniikkaharjoittelua, mutta meininki olikin tosi sporttista. Ensin vedettiin perhosta altaanmitta, sitten vedettiin leukoja, sitten vedettiin taas altaanmitta, jonka jälkeen punnerrettiin. Huh! Ensimmäisellä tauolla Veikka totesi "Isi, taidetaan me sittenkin olla aika pullamössöjä". Mutta meininki oli iloista, pojat saivat paljon positiivista kannustusta. Molemmille löytyi omat luontevat lajinsa- Veikalle sopii rintauinti ja Velille perhonen.

Huomenna jatkuu ankarat hyppytreenit, sillä Veli onnistui vetämään sellaisen mahaplätsin että tuntui. Tosin kun ope kysyi "sattuiko", niin Veli vastasi viileesti "no". Kun asiaa puitiin illalla päivällisen äärellä, kävi ilmi että Veli ei ollut ymmärtänyt kysymystä... Onneksi Ville oli luotettavana aikuisena läsnä lähimmän aurinkovarjon alla, joten ei päässyt syntymään traumoja! Tuntuu olevan nuo urheiluharrastukset aika yleisiä täälläpäin. "Talveksi" täytyy löytää äijille kivat sporttiharrastukset. Se on vain vähän ongelmallista kun ei niitä kannata pakottaa ja sellaista sisäsyntyistä lempparia ei tunnu löytyvän. Täytyy varmaankin kokeilla eri lajeja. Onneksi nyt kuitenkin jotain suokkareita on saatu kaivettua esiin- Veli haluaisi karateen ja Veikka parkour-tyyppiseen temppukouluun... ylpenänä äitinä täytyy vielä todeta että poikien jokailtaiset volttiharjoitukset ovat selvästi kannattaneet- loikat alkavat olemaan jo aika näyttäviä!

4.8.2013

Sunnuntain kunniaksi päätimme lähteä tutustumaan läheiseen kotimuseoon. Muistanette varmaan Hugh Taylor Birch State Parkin ja sen perustamistarinan. Samainen Chigagolainen juristi on tämänkin hankkeen takana. Hänen tyttärensä meni naimisiin 1919 ja Pappa Hugh antoi häälahjaksi "pienen" maapläntin, johon pariskunta ryhtyi rakentamaan hyvin erikoista talvitaloaan heti seuraavana vuonna. Talon nimeksi tuli Bonnett house sen viereisessä lammessa olleen ulpukka-kasvuston mukaan. Talon rakennustyömaalla kehitettiin mm. reikätiili. Se oli ensimmäistä kertaa käytössä jenkeissä juuri täällä. Ei varmaankaan tarvi mainita että tiilet ja reijät olivat mallia ameriikka eli yksi vastaa noin kuutta normi-eurppalaista tiiltä.

Sitten mukaan mahtui elämän draamankaarta, tytär Helen kuoli syöpään kuusi vuotta myöhemmin. Taiteilijapuoliso Bartlett oli murheen murtama, mutta kuuden vuoden päästä hän löysi uuden vaimon samasta sosieteetista nimeltään Evelyn Fortune Lilly. Liitto olikin sangen pitkä ja yhdessä he asustelivat talvikaudet tässä pienessä kesämökissään neljäntoista palvelijan avustamina ja tekivät taidetta ilokseen. Samaan aikaan maailma muuttui ja kartanon alue jäi viereisen puiston (eli Hugh Taylor Birch State Park) kanssa ainoiksi vihreiksi maakaistaleiksi satojen kilometrien matkalla. Leskirouva  oli hyvin kiintynyt paikkaan, eikä halunnut nähdä sen muuttuvan, vaan kunnioittavan miehensä elämäntyötä. Hän kun oli suunnitellut talon, maalannut sen koristeet ja kalustanut sen eksoottisilla jutuilla rouviensa kanssa (mm. kilpikonnien kalloja oviaukkojen yläpuolella tuottamassa onnea).

Niinpä leskirouva lahjoitti talon puutarhoineen alueen historialliselle yhdistykselle täytettyään 95 vuotta. Tosin sillä ehdolla että hän voisi edelleen oleilla siellä talvikaudet. Pyyntö ei tuntunut kohtuuttomalta, mutta kaikken hämmästykseksi hän eli paria kuukautta vaille 110 vuotiaaksi! Liekö pitkän iän salaisuutena ollut rento elämänasenne tai sittenkin päivittäin klo 17 nautitut rommicoctailit, joiden sekaan puristettiin erityisen sitrushedelmän mehua ja vaahterasiirappia.

Kotimuseota pidetään yllä hyvin pitkälle lahjoitus- ja lipputuloin. Toimivuus perustuu vapaaehtoisten joukkoon, joiden keski-ikä oli taatusi yli 70. Ihastuttavia vanhuksia, hyvin virkeitä ja leppoisia oppaita. Sopivat hyvin talon henkeen, joka oli jäädytetty jonnekin 1920-40 luvuille. Hirmuisesta helteestä johtuen meille suositeltiin tutustumista puutarhaan tramilla, joka oli pieni golf-kärryä muistuttava vekotin. Ystävällinen vapaaehtois-pappa ajelutti meitä ympäriinsä ja esitteli alueen eksoottisia puita. Oli vaikuttava aikamatka, tosin talon museoauto jäi kokematta sillä se oli juuri edellisenä päivänä ollut kruisailemassa. Takana ollut autoilija oli ollut niin vanhuksen lumoissa että oli sitten tuupannut perään kiinni. Voi sitä nolouden määrää! Auto saadaan kuulema korjattua entiselleen...

1.8.2013

Kuukausi vaihtui elokuuksi ihan huomaamatta. Ulkona on edellen törkeän kuumaa ja poikien kesäloma jatkuu. Tänään kävimme läheisellä Country Clubilla ilmoittamassa pojat ensi viikoksi uimaleirille. Ilmoittautumiseen sisältyi uimakoe, piti pulikoida koko altaan mitta ja jäädä henkiin. Tehtävää luonnollisesti jännitettiin etukäteen, sillä nämä saukon pojat ovat parempia sukeltamaan kuin uimaan. Hermopainetta helpotti eilinen lähestyminen, sillä kävimme jo poolilla pyörähtämässä. Se oli vain mennyt kiinni aiemmin, sillä jollakin lapsella oli sattunut ns. vahinko. Sattuu sitä siis paremmissakin piireissä, mutta me näimme altaan mitan ja olimme helpottuneita matkan lyhyydestä (25 m). Se meni kuin vettä vaan (jos sallitte ilmaisun).

Tänään olen ensimmäistä kertaa turvautunut V. Leino Jr. atk-tukeen. Penkoessani vanhoja karttoja, en sitten millään muistanut miten otetaan kuvakaappaus ruudulta. Soitin skypellä takapihalla sijaitsevasta työhuoneesta pojille olohuoneen sohvalle ja kysyin neuvoja. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä! Hommat saattoivat jatkua ilman suurempaa keskeytystä. Ihan parasta olla humanisti tässä jengissä. Joko muuten paljastin, etten osaa avata edes meidän telkkaria? Nyt siinä on vielä lisäpalikka, joka on uusinta uutta teknologiaa. Sen ansiosta pääsin eilen katsomaan venäjänkielistä lähetystä Barcelonan uimahyppykisoista. Yep, selvää kehitystä! Huomenna pidetään elokuvailta, olemme nyt tulleet siihen johtopäätökseen että lapset ovat riittävän kypsiä katsoakseen ensimmäisen Indiana Jones leffansa. Sillä voi tunnetusti olla kauaskantoiset seuraukset...

terveisiä kouluun Veikalta ja Veliltä ::::DDDD  T: vl1616