Velillä oli tänään koulussa ulkoilupäivä. Se ei mennyt ihan putkeen, sillä sade yllätti. Veli kuvaili miten ryhmä vierailijoita sinkosi katoksen alle karkuun sadetta. Edelleen sataa, sataa ropisee… ukkonenkin meni yli ihan läheltä ja
vettä on tullut päivän aikana ni-in paljon että tulvii. Veikka raportoi, että uima-altaassa
oli kolme läskiä matoa, siis kuolleita. Mutta uima-allas täyttyi ihan ****:sti. Ja
kattokin vuotaa, kaikenlaisia huomioita! Mutta Ville on malttanut askarrella
sitä riittävän isoa grilliä, joka saapui eilen paketissa kotiovelle
kannettuna. Näppärää! Täytyy varmaankin ryhtyä googlettelemaan grillausohjeita,
Kurikomppanian avonuotiolla kärvennetyt soijanakit tuskin riittävät
pohjakoulutukseksi. Kanttinauhan aikoihin grillituotteisiin laitettiin
kokis-pohjainen marinadi- vieläköhän se toimii? Se kikka opittiin aikoinaan
kokki-ystävältämme Laurilta, joka sittemmin näki valon ja muutti Alpeille.
Mummoleinon sopeutuminen ameriikkalaiseen menoon on pakon
edessä tehty nopeutetulla rytmillä. Nimittäin perheen muut aikuiset karkaavat
Los Angelesiin viikonloppuna ja kokonaisvastuu jää suvun päänaiselle. Niinkuin
Veli aamulla totesi “tyypit ottaa ritolat heti kun mahdollista, eppaa!” ja
eihän se olisikaan mahdollista ellei Villellä olisi työkeikkaa tuonne enkelten
kaupunkiin. Minun osakseni jää koluta museot ja ottaa rennosti. Osaankohan?
Ainakin ammattini profiili kaipaa nostamista. Tänään Ville totesi että te
arkeologit kerrotte asioista joista kukaan ei halua tietää. Tämä siis reaktiona
tietoon amerikkalaisten kannibalismista 1600-luvulla (http://www.hs.fi/a1367373298251?jako=64b27142b0b75d9b1c8fd3884159afe4&ref=fb-share
tämän linkin löysin Mannan FB sivuilta- tosi kiva kun laitatte uutislinkkejä,
täällä jää muuten maailman asioista aika pimentoon)
Että täällä sitä nyt ollaan, onnellisina kannibaalien
keskellä- ja grillikin on lähes valmis…
No comments:
Post a Comment