Välillä joutuu miettimään outoja asioita,
niinkuin ammutaankohan minut? Lähdimme illalla pallo kainalossa rannalle
pelaamaan. Oli jo aika myöhä, eikä rannalla ollut kuin vanhempi setä
kalastamassa (jonka logiikka ei ole vielä auennut, miten se viehe pysyy sadan
metrin päässä ilman että siimassa on vetoa?) ja ryhmä paddlaajia. Tämä pystymelonta
on hassun näköinen laji, jossa seisotaan surffilaudalla ja melotaan. Aallokko
oli aika hurja, joten oli hauskaa seurata melontaseurueen molskahduksia- eihän
laudan päällä millään pysy! No jaa, ehkä täytyy sitäkin lajia koettaa jossain
vaiheessa.
Mutta että se ampuminen? Pelin
tiimellyksessä pallo karkasi yksityisen rantahuvilan aidatulle pihalle.
Portissa oli lappu- varokaa koiraa ja Ville mietti, voiko palloa hakea kun
omistajilla on lupa ampua tunkeilija… Kehotti vielä Veikkaa menemään pallon perään,
kun oli kerran sen sinne potkaissutkin. Vastuullinen iskä! Talo oli ihan pimeä,
eikä ollut merkkejä siitä että joku väijyisi ikkunassa ampuma-aseen kanssa,
joten pienellä kannustuksella Ville rohkeana avasi portin ja kipaisi hakemassa
pallon talteen. Iloinen pelaaminen saattoi jatkua tästä hengenvaarallisesta
hetkestä huolimatta…
No comments:
Post a Comment