Velin toivotus Suomenlinnan luokkakavereille

Hei kaverit!
Hyvää viimeistä kouluviikkoa! Meillä kesäloma alkaa vasta vähän myöhemmin. Hauskaa ja kivaa kesää.

Kukkahattutädin suora jälkeläinen, eläinhattusetä!

Toivottaa Veli

28.5.2013

Miniloma onnellisesti ohi ja arki jatkui heti aamusta. Vähän oli klo 6:15 rutiinit hukassa, mutta kaikki kuitenkin pääsivät ajoissa omien velvollisuuksiensa pariin. Loman huipennus koettiin maanantaina pimeän tultua, sillä Villen korjaama uima-allasvalo ja aurinkoenergialla toimivat pihalamput tekivät takapihasta kivan näköisen. Allaslampun viimeisen asennustyön suorittivat sukeltavat veljekset, Villen jakaessa ohjeita reunalta. Hyvinhän se sujuikin vaikka Velillä oli lainamaski, Atlantti vei edellisillan uintireissulla Velin maskin päästä (ei sentään kädestä). Oli aika hurja aallokko ja pesukoneet sen mukaiset… Veli totesi tapauksen jälkeen: “onneksi vei vain maskin eikä minua”. Yhdyn edelliseen puhujaan.

Asennustyön onnistumisen ilo oli kuitenkin ennenaikaista, sillä aamulla kun eräs reipas tutkija laittoi kammioonsa valot päälle niin mitään ei tapahtunut… soitto perheen insinöörille, käynti sähkökaapilla ja hommat saattoivat jatkua. Voi rähmä, nyt kun ei enää tarvi lainata jatkuvasti tietokonetta Velille, niin täytyy jakaa sähkönkäyttövuorot uima-altaan lampun kanssa! Alkaa olemaan näitä “hyviä” tekosyitä väitöskirjan pitkittymiselle jo liiankin kanssa… mutta luonnollista lienee että minä teen päivävuorot ja lamppu saa paahtaa rauhassa läpi yön!

26.5.2013

Sunnuntainen retkikohteemme sijaitsi Junossa, noin tunnin ajomatkan päässä pohjoisessa: Loggerhead Marinelife center (http://www.marinelife.org). Yksityisin varoin perustettu ja ylläpidetty merikilpikonnien “sairaala” ja opastuskeskus oli tutustumisen arvoinen paikka. Riensimme paikalle tunnin mittaiseen opastukseen ja sivistyimme runsaasti eri merikilpikonnalajien elämästä ja suojelutilanteesta. Pääsimme kurkistamaan paikalla olevia potilaita ja kuulimme niiden tarinat.

Ihaninta koko paikassa oli sen syntyhistoria. Vuonna 1969 alueelle muutti nainen Eleanor Fletcher, joka ryhtyi ihmettelemään kilpikonnavauvojen rientämistä maalle meren sijaan. Pian hän ymmärsi että tyypit menevät kohti valoa, jonka luonnollisesti olisi pitänyt olla meren yllä mollottava kuu- mutta keinovalon aikaan sitä tuli enemmän maalta päin, joten päättäväinen ryömintä meni vikasuuntaan. Floridassa on kolmea eri lajia kilpikonnia Loggerhead -, Leatherback - ja Green turtles, nyt vaikuttaa siltä että ne on ahkeralla suojelutyöllä saatu pelastettua. Keskuksen selkeä "take home message" oli: yksilön tekemisillä on merkitystä!

Archelon on fossiili dinosaurusten aikakaudelta( 65-70 miljoonaa vuotta vanha- tämä katossa lentelevä on tosin kopio). Se on kilpikonnien esitäti.

Eri lajien kokosuhteita, ylinnä oleva "nahkaselkä" voi kasvaa henkilöauton kokoiseksi.

Suuresta kallosta huolimatta aivot ovat vain peukalon pään kokoiset.

... eikä niillä voi erottaa mikä on syötävää ja mikä ei. ISO ongelma on naposteltu muovi. Tässä tilataideteos: yhden keräyssession rantaroskat.

Olemme olleet proaktiivisia keruuprosessissa, mutta vierailun jälkeen asian tärkeys konkretisoitui myös pojille. Veikalla oli hyvä idea, roskaavat pitäisi laittaa itse syömään muovijätteensä- oppisivat olemaan! Olimme taas illalla rannalla ja keräsimme samalla roskia. Hämmästyttävää on, miten usein näkee ihmisiä keräämässä näkinkenkiä, mutta muoviroskat jätetään rauhaan... samalla vaivalla sitä voisi tehdä ympäristöstä ystävällisemmän pesimään tuleville konnille.

Tämä kaveri alkoi olemaan jo hyvässä kunnossa ja odotteli voimistumista voidakseen palata mereen.

Tämä puolestaan oli juuri tullut ja huonossa hapessa. Nyt se saa hyvää hoitoa- peukut pystyyn pikaiselle paranemiselle!

Verkkosivujen kautta voi tutustua kaikkien sairaalan kilpikonnien tarinaan. Vapautetut saavat lähettimet, joten niiden avulla saadaan tietoa eri lajien käyttäytymisestä ja reviireistä. Aiemmin ei tiedetty että merikilpikonna voi nousta vaikkapa jokeen syömään.

25.5.2013

Tämä päivämäärä tarkoittaa perheemme nuorimman henkilön merkkipäivää. Perinteitä välttelevä mies halusi juhliinsa kakun sijasta donitseja. Kahdeksikon mallinen kynttilä ehti lähes sulaa donitsien päälle.

Aholoiden suurperheellä oli vastuullaan tehdä juhlista juhlat ja helpostihan se onnistui. Edellisiin synttäreihin verrattuna joukko oli kasvanut kahdella, vauva ja mummo <3

Illan päätti tuliesitys, sen jälkeinen kainalopieru&tiputanssi-show ei ole julkaisukelpoinen...


ONNEA VELI <3

24.5.2013

Yksi kuumimmista päivistä, lämpötila kohosi 93 Fahrenheitiin, joka lienee reilusti yli kolmenkymmenen. Uima-allastemput oli nopeasti aamupäivällä hoidettu ja jotain hauskaa ulkoilua piti keksiä. Lähellä on luonnonpuisto, joka kantaa perustajansa nimeä “Hugh Taylor Birch State Park”, ehkä tämän päivän jälkeen muistamme sen ulkoa. Puisto on nimetty vuonna 1941, kun Chigagolainen asianajaja Hugh T. oli jo ikämies. Hän oli hankkinut maan (taala/eekkeri) saapuessaan vuonna 1893. Hän osti suuren maa-alueen keskeltä ei mitään, nyt tämä viheralue on hieno viidakko keskellä urbaania ympäristöä.

Mangrovemetsikön keskellä kulkevat varjoisat polut olivat oiva ratkaisu kuumana päivänä. Juomatauolla laskimme kuka on perheen herkullisin: ketä oli hyttyset tuikkineet eniten? Kyseenalainen kunnia lankesi allekirjoittaneelle, yhdeksän puremaa! Alueella asusteli runsaasti erilaisia lintuja. Isoja haikaroita pyöri ympärillä, joitakin päästiin ihailemaan erikoisen läheltä. Vaikutuksen tekivät myös maailman pienimmät viittoilijaravut, jotka väistyivät polulta juosten reunoille -ihan kuin kauhuleffoissa. Lisäksi asukkaisiin kuuluivat kilpikonnat ja erikokoiset liskot ja gekkoilijat. Suurin lisko oli parimetrinen, siinä pusikko rymisi kun tyyppi rymsteerasi!

Samoiltuamme koko alueen ympäri pidimme evästauon, johon saimme heti seuraa. Taistelija-ankat tulivat päättäväisesti juosten ja ovat muuten sinnikkäitä kerjääjiä. Hyvä etteivät vieneet väkisin (eikö niiden vanhemmat ole opettaneet, ettei toisilta saa ottaa kädestä?). Tankkauksen jälkeen vuokrasimme inkkarikanootit ja lähdimme tutkimaan lähes umpeenkasvanutta lammikkoa. Se oli erinomaisen hienoa, kun ottaa huomioon että 75% perheenjäsenistä oli ensimmäistä (tai toista) kertaa melomassa. Onneksi lähes kaiken kokenut perheenpää piti nopean kurssituksen siitä miten mela pysyy kädessä!

Kaikki miehet tuossa noin iloisesti seisovat!

... ja jaksaa, jaksaa...

vieläkö?

... no ei enää!

23.5.2013

L-O-M-A! Ehkä tätä pitäisi kutsua pitkäksi viikonlopuksi, mutta me suhtaudumme tähän kuin kauan odotettuun lomaan. Tai ehkä tämä on ameriikkalaisittain viikonloppu, kun täällä kaikki on kerran suurempaa (kuten Markus jo totesi). Olemme kaikki olleet väsyneitä, kuka mistäkin syystä! Ihanaa kun saa nukkua ja tehdä mitä ikinä mieleen juolahtaa. Vapaus aloitettiin herkuttelemalla, perheen ykköskokki oli päässyt grillauspuuhiin ja odotukset olivat korkealla. Joskus pitkäkään valmistusaika ei takaa herkullista lopputulosta, mutta ainakin ateriasta riitti monenlaisia mielipiteitä ja lennokkaita kommentteja. Onneksi Villen grillaajan itsetunto kesti, se kun on selvästi teflonia! Ei aina voi onnistua!

Vuokraisäntämme Mark totesi minulle aiemmin, eikö ole hauskaa kun on mies joka osaa korjata kaiken? Onhan se! On upeaa kun kotona on toimiva verkko ja aina kun hukkaan työkalut wordissa (juu, näinkin VOI käydä) kutsun SuperLeinon apuun. Mutta monesti nuo projektit ovat yllättävän pitkäkestoisia ja joskus jopa vaarallisia. Onneksi täällä on verkkovirran jännite 110v- se kun ei satu läheskään yhtä paljon kuin kotimainen 230v. MummoLeinolle tiedoksi- uima-altaan valojen korjaustyö on edelleen hyvässä vaiheessa ja mutterit tallessa!

22.5.2013

Välillä joutuu miettimään outoja asioita, niinkuin ammutaankohan minut? Lähdimme illalla pallo kainalossa rannalle pelaamaan. Oli jo aika myöhä, eikä rannalla ollut kuin vanhempi setä kalastamassa (jonka logiikka ei ole vielä auennut, miten se viehe pysyy sadan metrin päässä ilman että siimassa on vetoa?) ja ryhmä paddlaajia. Tämä pystymelonta on hassun näköinen laji, jossa seisotaan surffilaudalla ja melotaan. Aallokko oli aika hurja, joten oli hauskaa seurata melontaseurueen molskahduksia- eihän laudan päällä millään pysy! No jaa, ehkä täytyy sitäkin lajia koettaa jossain vaiheessa.

Mutta että se ampuminen? Pelin tiimellyksessä pallo karkasi yksityisen rantahuvilan aidatulle pihalle. Portissa oli lappu- varokaa koiraa ja Ville mietti, voiko palloa hakea kun omistajilla on lupa ampua tunkeilija… Kehotti vielä Veikkaa menemään pallon perään, kun oli kerran sen sinne potkaissutkin. Vastuullinen iskä! Talo oli ihan pimeä, eikä ollut merkkejä siitä että joku väijyisi ikkunassa ampuma-aseen kanssa, joten pienellä kannustuksella Ville rohkeana avasi portin ja kipaisi hakemassa pallon talteen. Iloinen pelaaminen saattoi jatkua tästä hengenvaarallisesta hetkestä huolimatta…