Happy Holidays!

Kysyin tänään pojilta, mitkä ovat meidän perheen jouluperinteet. He totesivat etteivät tiedä! Se oli mielestäni hyvä merkki, emme ole kasvattaneet lapsia joille turvallisuuden tunne tulee tuttujen asioiden toistamisesta. Koko jouluhössötys tuntuu ylimitoitetulta ja turhalta stressiltä kun ottaa päällekkäin väitöskirjan viimeistelyn ja rapakon yli muuttamisen. Aholoiden ihmeellinen Susanna on säteillyt jouluiloa meille saakka, sillä eräänä iltana saimme tuoreita joulutorttuja. Tänään tajusin että aamulla on ihan pakko saada riisipuuroa ja luumukiisseliä ja ah, jälleen Susanna pelasti meidät pulasta- viime jouluna lainaamastamme puuroriisistä oli vielä reilusti jäljellä eli saimme riisipussin lainaan uudestaan :-D

Ollaan hoideltu muuttoasioita yksi kerrallaan. Varastokuorma Suokin kotiin meni maanantaina (kiitos Arttu ja Jaana), tänä aamuna oli bulktrash päivä ja sain kantaa naapurin yardsalesta hankitun kukkapöydän suoraan ohiajaneen puutarhurin lavalle :-) Kierrätystä parhaimmillaan. Villeä stressaa Ikeakodin paloittelu, eihän se voi viedä yhtä paljon aikaa kuin kokoaminen? No hei, mehän harrastetaan karatea, tarvittaessa pilkkoutuu hyvinkin nopeasti :-D Kokoamiseen meni useampi viikko, eikä siitä mitään olisi tullut ilman vierailevia Eniraamereita. Onneksi nytkin Jeff ja Mikko ovat lupautuneet avustamaan.

Byrokratia onnistui yllättämään vielä viime hetkillä. Meidän Hilja tarvii uudet paperit päästäkseen maasta ulos, ja sehän sitten kestää. Niinpä piti perua kontti ja vuokrata väliaikainen varasto. Tai olisihan sitä voinut pakata kontin valmiiksi odottamaan, mutta se maksaa 150 taalaa päivässä kun samaan hintaan saa varaston kuukaudeksi. Asioilla on tapana järjestyä, onhan tässä vielä mon-ta kokonaista päivää aikaa! Enimmäkseenhän muuttaminen on rankkaa fyysistä työtä.

Ja jotta asiat eivät olisi liian helppoja, siunattiin poikia myös flunssalla. Yskiminen alkoi olemaan jo sitä tasoa että Ville vei ukkelit tapaamaan lääkäriä. Tuli sellaiset tropit että huh. Kyllä lähtee! Harmillista oli karate-leiripäivien väliin jääminen. Nyt on vielä toiveita että perjantaina pääsisivät vikaa kertaa hegaileen karate asussa. Minulta ja Villeltä loppuivat jo tunnit. Vikalle tunnille menin yksin, sillä Ville meni pikkujouluihin. Eihän sieltä ulos päässyt ilman kyyneliä. Eräskin Australiasta kotoisin oleva äiti sanoi, ettei ole maailmassa toista niin rakasta paikkaa kuin mistä on kotoisin. Dorothy tosin totesi, ettei Ville tullut tunnille sen vuoksi koska pelkäsi paljastavansa olevansa "sobby". Pakko uskoa kun 69 vuotias rastamummeli näin väittää :-) Tosin Ville kävi perjantaina sparrauksessa, jossa kamut olivat pieksäneet hänet oikein mukavasti ja todenneet että SeeYa, ei turhia nyyhkimisiä, äijämeininki!

Meiltä ei siis irronnut joulukortteja tähän väliin. Kiitos kaunis kaikista saapuneista korteista ja kiitos myös niille jotka lähettivät ne ajatuksen tasolla. Täällä kaikki hyvin, turvallista joulua kaikkiin koteihin!

Seuraavat vuokralaiset olkaa hyvät!

Etupihalle ilmestyi eräänä päivänä perinteinen "Vuokrattavana" kyltti. Välittäjämme Mark oli vihdoin uskonut ettemme oikeasti jää Floridaan. Hän on julistanut meidät moneen otteeseen elämänsä parhaimmiksi vuokralaisiksi. Jos on huono päivä, niin Markin kehut saavat kummasti kohoamaan, siltä mieheltä ei ylisanat lopu. Ehkä me euroopplaiset ollaan vähän erilaisia :-) Sain esimakua Markin työmaasta, sillä sovimme pitävämme avoimien ovien katselmuksen potentiaalisille uusille vuokralaisille. Ensimmäisenä saapui hollatinlainen perheeniskä, joka oli järkyttynyt siitä että joku voi oikeasti olla onnellinen paluumuutosta Suomeen. Totesin että en minäkään kaipaisi Hollannin sateisiin takaisin, meillä Suomessa on kuitenkin edes periaatteessa neljä vuodenaikaa.

Siinä se on, hieno kyltti, jonka symboliarvo on tällä hetkellä aika kova!

Tässä yksi photo poikien majaleikki ja lego-työmaasta. Pojatkin ovat toki kuvassa, mutta vain majan sisällä :-) Tämä kuva on aikaisemmalta päivältä...

Sitten oli yksi pulleapyllyinen nainen, jota talo ei selvästikään puhutellut. Katselmuksessa ei montaa minuuttia turattu. Kolmantena saapui pariskunta tättähäärä, jolla oli muistiinpanovälineet ja mittanauhat ja ah- se asenne :-) Heidän välittäjänsä supatteli pariskunnan myyneen juuri talonsa 1,5 miljoonalla ja ovat nyt "downgreidaamassa" elämäänsä. Höh, heti loukaannuin talon puolesta. Onhan taas putket tukossa juu, ja katto vuotaa edelleen, mutta tämä on niin valoisa ja positiivinen tölli. Eilenkin sain viettää koko päivän Michiganilaisen putkimiehen kanssa ja siinä sitten tuli puhuttua kaikenmaailman jättiläis-asiat. Nämä ameriikkalaiset kun tuntuvat rakastavan salaliittoteorioita. Eli nyt oli suuri epäilys siitä että planeettaa ovat asuttaneet jättiläiset, mutta hallitus pimittää tiedon- öö- tämä syy ei nyt ihan vielä auennut miksi sellaista pitäisi salata (jos se olisi siis totta).

Suurta hilpeyttä hollantilaisessa perheen iskässä herätti poikien huone. En raaskinut siivota lattialta lego- ja majaleikkejä pois. Ne kun jatkuu aina siitä mihin ne on edellisellä kerralla jääneet. Huoneessa ei tosin enää pysty astelemaan kuin tarkkaan harkiten ja varpaisillaan. Pojilla on tosin nyt myös uudet lelut. Kaikilla kolmella, sillä eksyivät harrastuskauppaan toteuttamaan itseään Thanksgiving päivän aattona. Nyt pörrätään helikoptereilla (tai drownejahan ne on) ja otetaan kuvaa milloin mistäkin. Naapuruston nuori mies kävi kertomassa Villelle miten hänen isänsä ampuu alas, jos näkee tuollaisen vehkeen lentelemässä tonttinsa lähettyvillä. No, se ampuminen nyt vaan sattuu olemaan laitonta, toisin kuin lennättäminen, sillä kukaan ei omista edes tonttinsa yläpuolista ilmatilaa... mutta aika periamerikkalainen lähestymistapa, ammutaan ensin ja kysellään sitten!

Taas kuuluu katolta iloiset työn äänet. Sedät tulivat paikkaamaan kattoa, jota on toki paikkailtu jo useaan otteeseen tässä parin vuoden aikana. Näkyy samalla asuinalueella katot vaihtuvan tiiviiseen tahtiin, ne ovat tainneet hintansa jo haukkua. Onhan kovat sateet ja jatkuva auringonpaahde haaste mille tahansa materiaalille. Mutta, täytyykin jo palata taas oman sorvin äärelle. Pojat on koulussa ja Ville toimistolla, ja minä kotona tieteilemässä. Meidän perheen Floridan normipäivä :-)