Meillä oli sunnuntai maanantaina koska Villen pyhä kului keikalla Tampassa. Pojat ehdottivat josko NYT mentäisiin sinne vesipuistoon ja mikäpäs siinä. Ajeltiin tunteroinen alueen vetovoimaisimpaan vesipuistoon Rapids:iin vain kuullaksemme että mahdollisen ukkosen vuoksi puiston lipunmyynti on juuri suljettu. Jep, no kävimme katselemassa aidan rakosista paikkaa ja totesimme ettei me jäädä kuitenkaan odottelemaan paikan aukeamista. Suunnistimme metsästämään lounasta Palm Beachin alueelle.
Veri vei satamaan ja lounaan aikana Ville bongasi vierestä saaren, jolla oli erikoinen historia. Peanut island oli keinotekoinen saari joka oli aikojen kuluessa muotoutunut ruoppausmassoista. Saari oli jo kasvanut niin isoksi että siitä oli tehty luontoreservaatti. Vanhoista rakennuksista paikalla oli merivartioasema ja Kennedyn bunkkeri. Merivartioasemaa kehuttiin paikallisen merimuseon ylläpitämäksi, Kennedyn bunkkeri oli kylmän sodan aikainen salainen tulenjohtokeskus tai mikälie päämaja. Satamasta lähti vesibussikuljetus saareen, jolla ajattelimme hurauttaa kapean kanaalin yli. Veli keksi miksei vuokrattaisi kanootteja ja Ville innostui SUP:ista (Stand Up Paddleboard) eli joka on käytännössä kuin surffilauta jota melotaan seisaaltaan.
Tuumasta toimeen ja pian olimme sutimassa kohti Peanut islandia. Virtaukset olivat kovat ja rantauduimme pariin otteeseen. Toisella kertaa marssimme vanhalle merivartioasemalle, koska luonnollisesti kuvittelimme museon olevan avoinna (kuvitelmaamme vahvisti kanoottien vuorkaaja jolta asiaa tiedustelin, olisi pitänyt kyseenalaistaa paikallistuntemus kun vieressä oleva tyttökaveri ei tiennyt koko museon olemassaolosta...). Tyhmät turistit, opimme että museon alue on YKSITYISALUE tai YKSITYISALLAN niinkuin Nalle Puhissa olisi asia esitetty. Eikä se ole KOSKAAN auki paitsi etukäteen varatuille ryhmille. Höh, siinä sitä yhteistä merellistä kulttuuriperintöä!
Päädyimme leikkimään paikallisia ja meloimme hiekkabanksille. Kaikki pääsivät kokeilemaan suppaamista, se oli hauskaa, ainakin kolme päällä :-) Tarkkailimme myös rapujen ruokailua ja erotimme jopa yhden meritähden. Pojat tekivät hiekkasärkän siltistä juoksuhiekkaa, meno oli aika leppoisaa. Peanuts saarelta kantautui trooppinen siritys mukavana taustamusiikkina. Yhtäälle kun katsoi saattoi tarkkailla konttisataman touhua, toisaalla autot ylittivät suurta siltaa harvana helminauhana ja muut rannat olivat täynnä erilaisia huvialuksia ja kelluvia lauttoja. Jännä ympäristö!
Kotimatka hoitui A1A:ta pitkin joka on rannimmainen väylä. Paikoitellen maisemassa on huikean hienoja vanhoja huviloita ja puut kasvoivat tien yli muodostaen vihreitä tunneleita... koko perhe oli hyvin tyytyväinen päivän retkeen, taidetaan mennä toistekin vesipuistoon. Veli totesi: olipahan maailman isoin vesipuisto! Jep, se kun oli lopulta Atlantti jossa polskittiin :-)
No comments:
Post a Comment