Bill Baggs Cape Florida State Park

Ville lähti keikalle tällä kertaa helikopterikyydillä. Sen jälkeen seikkailijasta ei olekaan kuulunut mitään. Luotamme siihen että on edelleen hengissä, ei ne internet yhteydet aina niin loistavia ole. Kotiutuspäivä ei ole tiedossa, mutta peukutamme notta ehtisi viikonlopuksi kotiin. Eihän meillä muuta tärkeää ole, mutta Tero pitäisi saada sukeltamaan. Hän on kuitenkin tullut Suokista asti tsekkaamaan paikalliset vedenalaisnähtävyydet. Viime viikonloppuna kelit oli sen verran kovia, että tyydyimme matkailemaan autolla tutustumaan Miamin eteläpuolella pönöttävään majakkaan eli kohteena Bill Baggs Cape Florida State Park.

Jotkut paikat ovat vain sellaisia että niistä vaikuttuu. Vaikka kaahasimme ehtiäksemme klo 13 opastetulle kierrokselle (jota ei ollut) ja unohdimme uimakassin himaan. Silti majakkaan kiipeämisen jälkeen oli kivaa kahlailla ja katsella rannan touhuja. Pojilla oli sentäs uikkarit jalassa, joten he olivat pitelemättömiä. Pitelemättömiä ovat olleet myös viimeiset vieraamme Tero ja Henni, jotka ovat ehtineet jo Key Westiin ja Orlandoon. Näinhän se vähän on, kun tänne asti raahautuu niin pitää käyttää aika hyödyksi :-)

Näkymä majakasta pohjoiseen.

Henttu ja Tenttu majakan valolaitteessa.

Cape Florida majakka rakennettiin alunperin vuonna 1825.

Leppoisaa rantsumeininkiä.

Majakka kuitenkin tuhoutui toisessa Seminole-sodassa ja tämä nykyinen on vuosimallia 1846.

Hei hulinaa

Viimeinen syksymme Floridassa on aiheuttanut pienen ruuhkautumisen vierailijoissa, välillä tulee jopa päällekkäisyyksiä. Onneksi kaikki lomalaiset ovat joustavia ja leppoisalla mielellä. Välillä tukkeutuu viemärit ja suihkut hajoaa, mutta toistaiseksi kaikista teknisistä haasteista on selvitty. Kukapa sitä jälkeenpäin sitä sujuvaa matkaa muistaisi, parhaiten jää kuitenkin mieleen kaikki kommellukset ja erityisesti miten niistä selvittiin. Omituinen on tuo ihmisen mieli...

Me yritetään elää arkea siinä kaiken tulemisen ja menemisen keskellä. Visiteeraajista on myös se ilo, että tulee tehtyä ja nähtyä yhdessä asioita joihin ei välttämättä ihan oman perheen väen kanssa repeäisi. Kipan ja Timpan kanssa lähdimme keskelle Evergladesia luonnonpuistoon nimeltä Shark Valley. Siellä hyppäsimme "junaan" eli paikallisittain trolleyn kyytiin, joka vei meidät kahden tunnin ajelulle syvälle suomaisemiin.

Opas oli eläkkeelle jäänyt opettaja, joka tietysti sopi seurueellemme mitä parhaiten. Hän oli vielä kotoisin briteistä, joten englanti oli hyvin selkeää. Muutaman minuutin ajelun jälkeen tiesimme jo paljon enemmän Evergladesin historiasta kuin aikaisemmin. Opimme myös lukemaan maastoa ja jos nyt tipahtaisi keskelle kyseistä suoaluetta, olisi henkiinjäämismahdollisuudet paljon paremmat. Kierroksen puolivälissä oli näköalatorni, josta vihreä suo (joka ei ole kyllä suo laisinkaan, vaan kalkkikiven päällä hiljakseen virtaava joki) näkyi silmän kantamattomiin. Näköalatornin juurella asusteli ryhmä kilpikonnia ja ainakin yksi alligaattori. Vierailumme osui ajankohtaan jolloin suurin osa asukeista oli paennut kuumuutta jonnekin viileimpiin vesiin.

Paluumatkalla pysähdyimme syömään paikalliseen grilli-ravintolaan. Jos miettii paikallisten osuutta asiakkaista ja "ravintolan" ruuhkaisuutta, voi vain todeta että osuimme oikeaan paikkaan. Ravintolasali oli kaisloilla katettu tila, jossa pirtin pöytien ääressä oli lukuisia perheitä ruokailemassa. Keittiö oli vähän jumissa, joten odotusaika muodostui haastavaksi. Kaikessa siinä kuumuudessa piti Velin päähän kaataa välillä jäävettä, jottei olisi tuupertunut koko ukkeli. Kaikki olivat lopulta tyytyväisiä ateriaansa ja tilanteen lopuksi hyvästelimme Kipan ja Timpan seikkailulle kohti Key Westiä.

Kiitos Tipa ja Kimppa, oli hienoa kun te kiireiset & tuoreet eläkeläiset ehditte meitä morjenstamaan <3 Täällä yksi viereen punkeva Nahka-Nallukka kaipaa teitä erityisesti!

Tässä sitä mennään keskellä Evergladesiä.

Janne-Eno retkellä. Moi!

Näköalatorni suojelualueella.

Evergladesiä silmänkantamattomiin. Rengastie torinille perityi ajalta ennen suojelua. Öljynetsijijöiden tekosia, totesivat onneksi alueen öljyn kehnoksi aikakautensa jalostusmenetemille.

Sieltä se ryhmämme hiljalleen kiipeää torniin.

Oppaamme esitteli pythonin nahkaa. Pelottava tulokaslaji, joka syö jopa alligaattoreita, puhumattakaan koirista ja tottelemattomista lapsista.