Perheen sisälläkin voi olla häkellyttävän poikkeavia tapoja sairastaa. Kaamea yskä alkoi Veikasta, joka sai antibiootit ja astmalääkkeet. Veli sairasti levolla ja vitamiineilla, samoin tein itsekin. Viimeinen uhri onkin ottanut sairastamisen sitten vakavammin. Ensin viikko mentiin kiukutellen ja selostaen että pelkkää virusta tämä vaan. Sitten keuhkot alkoivat piiputtaa jo siihen malliin että oli raahauduttava lekurille. Kotiin tultiin (tietysti toimiston kautta) mukana kassillinen antibiootteja ja stereoideja. Sivuvaikutuksena saattaa olla itsetuhoinen käyttäytyminen, joten olemme pitäneet potilasta löyhässä valvonnassa. Huomenna sunnuntaina onkin heti aamusta laivakeikka, joten tänään oli 11 tunnin yöunien jälkeen jo vähän reipastuttava :-) Lähdettiin rauhalliselle kävelylle luonnonpuistoon, joka päättyi kuin kanan lento, tosin tällä kertaa lentäjänä oli Veikka. Hitaammalta urholta olisi molemmat ranteet murtuneet moisen ilmavoltin ansiosta, mutta nyt selvittiin reflekseillä ja yhdellä laastarilla.
Viikko on muuten ollut aika rauhallinen. Torstai-iltana koululla oli jälleen kirjailijavierailu ja lähdimme Velin kanssa edustamaan perhettämme. Dr. John E. Backer on erikoistunut kirjoittamaan eläinkirjoja, joita olikin uskomaton määrä alkaen manaateista, papukaijoista, kenguruista, kirahveista, leijonista… ja erityisesti gepardeista. Nämä harvinaiset kissaeläimet olivat valloittaneet hänen sydämensä ja viimeisin kirja kertoikin gepardien suojelutyöstä. Vuoristolaiten harvoja vuohia suojelemaan on hankittu lahjoitusvaroin Anatoliankoiria (jotta vuoristolaisten ei tarvitsisi tappaa kaikkia gepardeja suojellessaan vähiä vuohiaan) ja kertoakseen tästä työstä, oli jenkkiläinen eläintarha päättänyt kasvattaa yhdessä kaksi Anatoliankoiran pentua ja kaksi gepardipienokaista. Niitä oli sitten kierrätetty kouluissa ja telkkarilähetyksissä kunnes kasvoivat liian isoiksi. Tyypit ovat nyt jo aikuisia, mutta tulevat toimeen keskenään, sillä kukaan heistä ei oikein tiedä ovatko he kissoja vai koiria.
Kirjailija-setä oli todella viihdyttävä ja kertoi yleisölle kivoja tarinoita kirjojensa taustalta. Hauskinta tässä oli se, että papparainen oli koko ikänsä ollut kaikille eläimille ylettömän allerginen. Kirjailijan uransa hän oli aloittanut lastensa ollessa pieniä ja nyt hän oli jo monikertainen vaari. Jutustelimme hänen kanssaan samalla kun hän kirjoitti ostamiimme kirjoihin omistuskirjoituksia. Olisimme halunneet hankkia myös kirjailijan (=author) kirjoittaman kirjan saukoista (=otter), mutta se oli loppuun myyty. Kerroin että meillä täällä Fort Lauderdalessa on tiedekeskus jossa asuu saukkoja. Liekö hieno aksenttini, mutta hän jäi siihen käsitykseen että siellä asuu kirjailijoita. Ensi kerralla kun käymme katsomassa saukkoja täytyy miettiä miltä näyttäisi jos otusten tilalla uiskentelisikin kirjailijoita :-D