Ameriikkalaista jouluvalmistelua

Pakatessamme matkalaukkuja muuttoa varten 10 kk sitten, pysähdyin hetkeksi miettimään pitäisikö ottaa mukaan perinteisiä joulukoristeita. Asia tuntui siinä vaiheessa niin kaukaiselta että tyydyin  piparimuotteihin ja punaiseen pöytäliinaan. Ihmeellinen Susanna toi meille joulutähden ja ylimääräisen ovikoristeen, MummoLeino leipoi piparit ja Mikko toi Ikeasta erän glögiä- näillä eväillä tehdään meille joulu! Ville riehaantui vielä koristelemaan pihaa, onneksi Sami oli hankkeessa mukana, tuli valmista! Hassultahan ne jouluvalot tuntuvat palmujen katveessa; ulkona on lämpöä kuin Suomen kesässä parhaimmillaan. Pohtiessani asiaa huomasin myös yhden tärkeän seikan, mennyt syksy tuntuu hyvin lyhyeltä! Tämä on varmaankin se merkittävin ero kun saa päivittäin riittävästi auringon valoa ja lämpöä.

Floridassa asustelee sen verran sekalainen seurakunta, ettei ole korrektia toivottaa "Merry Christmas" jos ei tiedä ihmisen uskontokuntaa. Senpä vuoksi kaikki toivottelevatkin toisilleen "Happy Holidays". Meno tuntuu valtaisalta kulutusjuhlalta. Mainoksia tulee ihan joka tuutista ja parhaimmillaan saa kolme puseroa yhden hinnalla. Edes Simo Vaatehuoneelta ei kyennyt samaan. Tänä vuonna vallitsee kuluttajan markkinat ja porukkaa tursuaa eri kaupoissa. Eilen kotitiellemme eksyi jättiläismäinen rekka, joka oli matkalla Targetiin. Se on yksi jenkkilän suurimmista tavarataloketjuista. Kuljettaja oli huolissaan ajettuaan ohi kauppakeskuksen risteyksestä, saako hän käännettyä rekkaa missään. Kävi sitten jalkapatikassa katselemassa seuraavia risteyksiä ja Ville häntä ystävällisesti opasti. Rekka jatkoi lopulta matkaa, joten tavaran syöttöön ei tullut  katkosta, ties kuinka moneen perheen joulu siinäkin pelastui.

Pojilla oli koulussa varsin erilainen joulumeininki. Aika monessa luokassa pidettiin pyjama-partyja. Oli outoa nähdä opeja aamutakeissa sinkoilemassa pitkin pihoja. Joulupukkikin saapui koululle. Sen olivat sponsoroineet paikallisten mustien poliisien yhdistys. Musta pukki olikin kovin antelias, jokainen oppilas sai lelulahjan. Viimeisinä päivinä koulussa syötiin myös paljon herkkuja. Veikka valitteli huonoa oloa liiallisesta karkinsyönnistä. Viisaana vanhempana opastin, ettei kaikkea tarjottua karkkia ole ihan pakko syödä...

Velin joulukirje kavereille

Hei Suomenlinnan kaverit!
Kuvassa me ollaan just saatu meidän keltaiset vyöt karatessa. Olen harjoitellut kaksi kertaa viikossa koko syksyn. Koulussa on mennyt tosi hyvin ja minut valittiin student of the month eli kuukauden oppilaaksi. Flunssaa ei pääse täälläkään karkuun, olen juuri nyt yskässä. Luonto on täällä ihmeellistä, ollaan nähty pesukarhuperhe luonnonpuistossa. Oltiin myös risteilyllä isin mukana töissä ja käytiin snorklaamassa, vedessä oli helikopteri ja tosi paljon kaloja.
Hauskaa joulua ja lomaa teille kaikille!
Mulla on ikävä teitä!

Freedom of the Seas

Maailman kolmanneksi suurimmalla risteilijällä pääsee mm. luistelemaan!

Kaukalossa oli tällä kierroksella vielä väljää. Kaikkiaan kävimme viikon aikana luistelemassa kolme kertaa, Floridassa kun ei siihen ole niin usein mahdollisuuksia...

Usampana iltana pyörähdimme pelihallin kautta. Tämä ping-pong juttu (jonka virallista nimeä en tiedä) on kaikkien suosikki! Kim ja Pierre eivät pärjänneet pukumiehille alkuunsakkaan :-)

Veikan vauhtinäyte.

Lopputulos hämmästyttää isompiakin!

Allasalue oli virkistävän monipuolinen.

This is life- totesi Veli-poika!

Meren elävät roikkumassa.

Ennakkotiedoista poiketen laiva pysähtyikin Costa Ricassa, josta lähdimme etsimään taustalla näkyvää linnoitusta.

On se iso!

Rankkasade saatiin loppumaan investoimalla neljään sateenvarjoon.

San Juan. Erittäin kaunis paikka.

Kissaistuimia.

Seikkailuryhmä matkalla linnoitukseen. Kysyessäni neuvoa paikalliselta poliisivirkamieheltä, hän totesi lakonisesti että mitäköhän linnoitusta me etsimme- heillä on niitä KOLME! (Sain tietää mitä tuntuu olla turre).

Tätähän me etsimme!

Iso on edelleen.

Flow Rider, erityisesti Villen suosikki.

Veikan tyylinäyte.

Välillä piti lämmitellä porealtaassa.

Oppitunti menossa.

Sail & Snorkle massatapahtuma!

Veden alla oli purjevene, helikopteri ja ryhmä kypäräpäisiä turistisukeltajia. Ja tietysti myös fissuja.

Erikoisluvalla saimme erikoisesittelyn laivan kulissien taakse.

Kyljessä lukee Wärtsilä!

Mitäs nappuloita saikaan testata...

Villen varsinainen työmaa.

Tämän jälkeen Veli totesi tahtovansa isona kapteeniksi.

... ja tästä me olemme kaikki niin ylpeitä. Hyvä Eniram!

Perheen mestarikiipeilijä Veli!

Seinä on yllättävän korkea.

Viikon jälkeen olikin jo aika lähteä valumaan kohti kotia.

14.12.2013

Syksyn kunniaksi elämäämme osui puuhakkaampi kausi. Meksikon reissun jälkeen vieraaksemme saapui Tohtori Eppu, jonka kanssa kurvattiin Thelma & Louise-tyylillä Key Westiin. Samaan aikaan Ville kertoi pojille ettei tälle vuodelle tule enää pidempiä laivakeikkoja. Kuinkas sitten kävikään, tulikin reissu josta oli mahdotonta jäädä pois ja niinpä vaihtoehdoksi jäi ottaa koko perhe mukaan. Yritin vastustella, vastahan olin 11 vuotta sitten edellisen kerran risteilyllä :-) Perheen ja työn yhdistäminen kävi yllättävänkin näppärästi risteilijällä, sillä lapsille on omaa ohjattua toimintaa ja vaimo on onnellinen saadessaan kävellä ympyrää keskellä valtamerta (oikeesti!). Aikaa jäi myös lukea kymmenkunta tieteellistä artikkelia ja käydä yhdessä St. Maartenilla snorklausreissulla. Siellä olikin enemmän snorklaajia kuin kaloja, mutta muuten tämä ryhmämatkailu maailman kolmanneksi suurimmalla risteilijällä (Freedom of the Seas) sujui ilman kummempia ruuhkautumisia. Alus on rakennettu Turussa v. 2006 ja jotain kotoista siinä sisustuksessa on. Saunakin löytyy, mutta ameriikkalaiset ovat kieltäneet saunomisen terveydelle vaarallisena alle 18 vuotiailta! Ei auttanut vakuutella että nämä äijät ovat saunoneet koko ikänsä...

Nyt olemmekin päässeet joulunalus-tunnelmiin. Kimlings academy järjesti tänään Graduation-juhlat eli kaikki oppilaat ja opettajat olivat kokoontuneet isoon puistoon vyökokeisiin. Pikkuninjoja jännitti ihan hirveästi, sillä vaakakupissa oli keltainen vyö ja mahdollisuus päästä Black belt-ryhmään. Siinä ryhmässä sitoudutaan harjoittelemaan karaten mustaan vyöhön saakka. Tilaisuudessa oli noin 600 ihmistä ja nuorimmat Dragon-ryhmäläiset olivat kolmivuotiaita. Väkisinkin siinä silmänurkat kostuivat kun Mr. Veikka ja Mr. Veli kuulutettiin valituiksi mustavyöläisiin ja he saivat uudet punaiset uniformut, ja niin, ne keltaiset vyöt!

Kimlingsissä alkaa aikuisten alkeistunnit vuoden alusta. En ole koskaan tajunnut edes haluta oppia karatea, mutta nyt on kipinä syttynyt. Mrs. Kimlings lupaili jo Veikalle apuopen paikkaa. Tästä taitaa tulla hauskaa!